Asiassa C-670/22 EU-tuomioistuin on antanut ratkaisunsa 30.4.2024 koskien direktiivin 2014/41/EU soveltamisesta EncroChat-tapauksessa, jossa Berliinin maaoikeus oli pyytänyt SEUT 267 artiklaan perustuvaa ennakkoratkaisua.
Direktiivin mukaan viranomainen voi antaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen vain, jos eurooppalaisen tutkintamääräyksen antaminen on välttämätöntä ja oikeassa suhteessa 4 artiklassa tarkoitettujen menettelyjen tarkoitukseen nähden, kun otetaan huomioon epäillyn oikeudet ja sama tutkintatoimenpide olisi voitu määrätä kansallisessa menettelyssä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeussuojakeinot, joita voidaan käyttää vastaavassa kansallisessa tapauksessa, ovat sovellettavissa eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittuihin tutkintatoimenpiteisiin.
Direktiivin 2014/41 30 artiklassa todetaan, että eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa siinä jäsenvaltiossa tapahtuvaa telekuuntelua varten, jolta tarvitaan teknistä apua. Jos teknistä tukea ei tarvita, niin kuuntelusta on ilmoitettava toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle heti kun se on mahdollista, ja jos telekuuntelun kohde on toisen jäsenvaltion alueella. Jos telekuuntelu ei olisi kansallisessa tapauksessa hyväksyttävä pakkokeino, tulee ilmoituksen vastaanottaneen jäsenvaltion viimeistään 96 tunnin kuluessa ilmoittaa siitä pyynnön esittäjälle.
Ranskan viranomaisten suorittamassa tutkinnassa ilmeni, että tutkinnan kohteena olevat henkilöt olivat käyttäneet salattuja matkapuhelimia, jotka toimivat EncroChat-nimisellä lisenssillä, tehdäkseen pääasiallisesti huumausainekauppaan liittyviä rikoksia. Ranskan poliisi onnistui tuomarin luvalla tallentamaan tämän palvelimen tietoja vuosina 2018 ja 2019. Näiden tietojen perusteella kansainvälinen tutkintaryhmä kehitti troijalaisen, joka asennettiin käyttäjien matkapuhelimiin simuloidulla päivityksellä. Ohjelmistolla oli 32 477 käyttäjää yhteensä 66 134 rekisteröidystä käyttäjästä 122:sta eri maasta.
Bundeskriminalamt (BKA) ilmoitti 13.3.2020 päivätyssä sellaisen tutkintamenettelyn aloittamisesta, joka kohdistuu kaikkiin EncroChat-palvelun tuntemattomiin käyttäjiin ja koskee epäiltyä suurten huumausainemäärien järjestäytynyttä kauppaa ja rikollisryhmän perustamista. BKA perusteli tämän tutkinnan aloittamista selittämällä, että EncroChat-palvelun käyttö itsessään antaa aiheen epäillä vakavien rikosten tekemistä ja erityisesti huumausainekaupan järjestämistä.
Perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa ja Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettu oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin edellyttää, että asianosaisella on todellinen mahdollisuus ilmaista näkemyksensä todisteesta. Tämä pätee erityisesti silloin, kun todisteet ovat peräisin tekniseltä alalta, jolla toimivaltaisella tuomioistuimella ja menettelyn asianosaisella ei ole asiantuntemusta.
Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien kysymysten neljäs ryhmä koskee direktiivin 2014/41 31 artiklan tulkintaa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeutta puolustukseen ja menettelyn oikeudenmukaisuutta kunnioitetaan, kun arvioidaan eurooppalaisella tutkintamääräyksellä hankittuja todisteita määräyksen antaneen jäsenvaltion rikosprosessissa. Jos asianosainen ei voi tehokkaasti ilmaista näkemystään todisteesta, joka voi vaikuttaa ratkaisevasti tosiseikkojen arviointiin, tuomioistuimen on todettava oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden loukkaaminen ja suljettava pois tämä todiste.
Direktiivin 2014/41 31 artiklaa on tulkittava siten, että päätelaitteisiin soluttautumiseen liittyvätoimenpide internetpohjaisen viestintäpalvelun liikenne-, paikka- ja viestintätietojen poimimiseksi on kyseisessä artiklassa tarkoitettua telekuuntelua. Jos kuuntelua ei sallittaisi vastaavassa kansallisessa tapauksessa, ilmoituksen vastaanottaneen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi ilmoittaa kuuntelua suorittavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, että kuuntelua ei saa suorittaa tai se on lopetettava.
Direktiivin 2014/41 14 artiklan 7 kohtaa on tulkittava siten, että sen mukaan kansallisen rikostuomioistuimen on sivuutettava tiedot ja todisteet rikoksista epäiltyä henkilöä vastaan aloitetun rikosoikeudellisenmenettelyn yhteydessä, jos kyseinen henkilö ei voi tehokkaasti ilmaista näkemystään näistä tiedoista ja todisteista, ja jos ne voivat vaikuttaa ratkaisevasti tosiseikkojen arviointiin.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) ratkaisi asian niin, etteivät saksalaiset syyttäjät voineet käyttää edellä mainittujen periaatteiden vastaisesti Ranskasta hankittuja tietoja näyttönä rikoksista, vaikka niiden selvittämisintressi on osoittautunut valtavaksi.
Asianajaja Kari Kuusisto