Riita- ja rikosasiat

Asianajotoimisto Advoline Oy

Snellmaninkatu 25 A 3
00170 Helsinki, FINLAND

puh: 09 4289 0130
gsm: 045 1300 567
fax: 020 7818 250
email: info(at)advoline.fi
etunimi.sukunimi(at)advoline.fi

Ota yhteyttä asianajajaan yhteydenottolomakkeella

Asianajotoimisto Advoline Oy:n kaikki asianajajat hoitavat oikeudenkäyntejä ja niihin liitännäisiä toimeksiantoja niin rikosasioissa, riita-asioissa kuin hallintoasioissakin. Asianajajiemme erityisosaamisalueet ja yhteystiedot löytyvät Henkilöstö sivulta.

Rikosasioissa avustamiseen kuuluu koko menettely tutkintapyynnön tekemistä, esitutkinnassa avustamisesta, mahdollisista syyteneuvottelusta ja sovintomenettelystä, sekä oikeudenkäynnissä avustamisesta aina muutoksenhakuun saakka. Asian laadusta ja luonteesta pitkälti riippuu, että miten prosessi etenee, mutta asianajajamme ovat mukana läpi koko prosessin neuvoen ja opastaen esiin tulevissa kysymyksissä.

Riita-asioiden laatu ja luonne vaihtelee jopa rikosasioita enemmän. Asianajajamme hoitavat alustavan konsultoinnin, neuvottelut, mahdolliset sovintomenettelyt, riitojen ratkaisu välimiesmenettelyssä, haastehakemuksen laadinnan, kanteeseen vastaamisen ja itse oikeudenkäyntiprosessin, sekä muutoksenhaun. Riita-asioissa asianajajan käyttäminen on enemmän kuin suositeltavaa, sillä oikeisiin seikkoihin vetoaminen on pääsääntöisesti asianosaisen vastuulla ja oikea-aikaisen toiminnan laiminlyönti voi johtaa siihen, ettei muutoin lakiin perustuva vaatimus tai vaatimuksen kiistäminen menesty oikeudessa. 

Hallintoasiat ja hakemusasiat voivat tulla esille muiden asioiden yhteydessä tai itsenäisenä asiana. Esimerkiksi avioeron hakeminen on yksinkertainen hakemusasia, johon ei sinänsä tarvita asianajajaa, mutta siihen liittyvät varallisuusoikeudelliset kysymykset (mm. ositus) ja muut liitännäisasiat (mm. lapsen elatus, huolto ja tapaamisoikeus) vaativat yleensä avustajan käyttämistä oikeudenkäynnissä tai riitaisista asioista sovittaessa.


Deprecated: Elementor\Scheme_Typography on kehotettu välttämään versiosta 2.8.0 asti! Käytä sen sijaan Elementor\Core\Schemes\Typography. in /home/int32445/public_html/wp-includes/functions.php on line 5051

Deprecated: Elementor\Scheme_Color on kehotettu välttämään versiosta 2.8.0 asti! Käytä sen sijaan Elementor\Core\Schemes\Color. in /home/int32445/public_html/wp-includes/functions.php on line 5051

Jatkokäsittelyluvan myöntämisestä (KKO:2013:101)

Asianajotoimisto Advoline Oy:n lakimies OTM Lari Ruokamo avusti rikosasian vastaajaa korkeimman oikeuden asiassa KKO:2013:101, jossa käräjäoikeus oli tuominnut vastaajan törkeästä rattijuopumuksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta 60 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Vastaaja oli aamuyöllä Helsingissä keskusta-alueella istuessaan henkilöauton matkustajan puoleisella etuistuimella käynnistänyt auton kaksi kertaa, saadakseen ajoneuvoon lämpöä ja radion päälle. Käynnistämisen seurauksena ajoneuvo liikkui käynnistysmoottorin voimalla useita metrejä, ja ainakin jälkimmäisellä kerralla vastaaja piti kädellään kiinni ohjauspyörästä.

Hovioikeuteen toimitetussa valituksessa vaadittiin syytteen hylkäämistä ja toissijaisesti rangaistuksen lieventämistä sakoksi. Koska vastaaja oli tuomittu käräjäoikeudessa alle neljän kuukauden vankeusrangaistukseen, asiassa tarvittiin hovioikeudelta jatkokäsittelylupa (oikeudenkäymiskaari 25a luku 6 §). Hovioikeus ei myöntänyt asiassa jatkokäsittelylupaa ja totesi käräjäoikeuden ratkaisun jäävän pysyväksi. Hovioikeuden päätöksestä valitettiin korkeimpaan oikeuteen ja vaadittiin jatkokäsittelyluvan myöntämistä ja jutun palauttamista hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Koska vastaajan syyksi käräjäoikeudessa luettu menettely poikkesi olennaisesti ajoneuvon tavanomaisesti kuljettamisesta vedottiin korkeimmalle oikeudelle toimitetussa valituksessa mm. siihen, että vastaajan menettelyssä ei ollut kyse lain tarkoittamasta ajoneuvon kuljettamisesta (rikoslaki 23 luku 3 § ja 10 §) tai jos oli, niin ainakaan kuljettaminen ei tapahtunut rattijuopumuksen syyksilukemisen edellyttämällä tavalla tahallisesti. Lisäksi valituksessa vedottiin siihen, että ainakaan vastaajan menettely ei ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, kuten törkeän rattijuopumusrikoksen tunnusmerkistö edellyttää (rikoslaki 23 luku 4 §). Viimesijaisena valitusperusteena vedottiin siihen, että tuomittu ehdoton vankeusrangaistus oli joka tapauksessa liian ankara, kun otettiin huomioon yleinen oikeuskäytäntö, tekijän syyllisyys sekä tekojen vahingollisuus ja vaarallisuus.

Korkein oikeus otti valituksen tutkittavakseen ja palautti jutun takaisin hovioikeuteen. Korkeimman oikeuden päätöksen perusteluiden mukaan hovioikeuden olisi tullut myöntää asiassa jatkokäsittelylupa kaikilla valituksessa esitetyillä perusteilla lukuunottamatta näytön uudelleen arviointia. Kyseessä oli korkeimman oikeuden äänestysratkaisu, jossa enemmistön kanssa erimieltä ollut oikeusneuvos oli eriävästä mielipiteestään huolimatta myös jatkokäsittelyluvan myöntämisen kannalla.

Helsingin käräjäoikeuden tuomio asiassa R 14/8864 (Trevoc juttu)

Asianajaja Juha Räihä avusti menestyksekkäästi päämiestään niin kutsutun Aarnio-oikeudenkäynnin Trevoc-haarassa, jossa tuomio annettiin tiistaina 2.6.2015. Käräjäoikeus hylkäsi päämieheen kohdistetun syytteen rekisterimerkintärikoksesta (rikoslaki 16 luku 7 §). Tapauksessa päämies oli toiminut Trevoc Oy:n hallituksessa 6.1.2008 – 17.8.2009. Syyttäjän mukaan päämiehellä ei ollut yhtiön hallituksessa tosiasiallista asemaa, vaan hän oli aiheuttanut oikeudellisesti merkityksellisen virheen kaupparekisteriin antamalla rekisterinpitäjälle virheellisen kuvan yhtiön tosiasiallisesta johdosta. Tosiasiallinen toimija yhtiössä oli syyttäjän mukaan yhtiön osakkeita omistanut päämiehen puoliso, joka KRP:n sivutoimiluvan peruuttamisen vuoksi oli itse estynyt toimimaan yhtiön hallituksessa.

Syytteeseen vastattaessa vedottiin ensisijaisesti siihen, että päämiehellä oli vastoin syyttäjän käsitystä yhtiön hallituksessa tosiasiallinen asema. Toissijaisesti katsottiin, että vaikka tosiasiallista asemaa ei yhtiössä olisi ollutkaan, ei päämiehellä ollut harhauttamis- tai hyötymistarkoitusta. Syytteen kiistämistä perusteltiin lisäksi muun muassa sillä, että perheenjäsenten käyttäminen yhtiön hallituksessa on varsin tavanomaista, ja tämän järjestelyn myötä päämiehen osakkeita omistanut puoliso sai oman edustajansa hallitukseen. Lisäksi yhtiön toimialan suppeuden vuoksi harhauttaminen olisi ollut tosiasiallisesti myös mahdotonta.

Käräjäoikeus viittasi 284 sivuisessa tuomiossaan muun muassa korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöön (KKO 2004:88 ja 2012:41) ja totesi, että vaikka kaupparekisteriin annettu tieto on ollut muodollisesti oikea, on se kuitenkin antanut harhaanjohtavan kuvan siitä, miten yhtiön hallinto oli tosiasiallisesti järjestetty. Nimenkirjoitusoikeuden puuttumisen vuoksi päämiehen hallitusjäsenyydellä ei ollut merkitystä esimerkiksi yhtiön sopimussuhteisiin tai yhtiön luotottamiseen, ja tästä syystä asiaa tulee tarkastella ainoastaan päämiehen puolison sivutoimilupapäätösten ehtojen noudattamisen kannalta. Käräjäoikeus katsoi, että kysymyksessä oleva tieto on ollut oikeudellisesti merkittävä, mutta ollut sitä ainoastaan mainitun sivutoimiluvan kannalta, eli sillä on ollut merkitystä vain SUPOlle ja KRP:lle. Käsittelyn aikana tuli näytetyksi, ettei päämies ollut tietoinen sivutoimilupapäätösten sisällöstä. Hänellä oli ollut lupa luottaa osakkeenomistajien antamiin tietoihin sekä siihen, että hänelle esitetty hallitukseen valitsemista koskenut pyyntö on ollut aito. Näin ollen päämiehen on katsottu toimineen niin kutsutun tunnusmerkistöerehdyksen vallassa, ja hänen toiminnaltaan on puuttunut tahallisuus.

Tuomioistuinsovittelusta

Riita-asiassa oikeudenkäynnin vaihtoehtona on sovintomenettely (tuomioistuinsovittelu). Laki riita-asioiden sovittelusta on ollut voimassa jo useita vuosia, mutta vasta viimeaikoina tuomioistuimet ovat aktiivisesti edistäneet tuomioistuinsovittelun toteutumista. Tuomioistuinsovittelun yleistymistä on edesauttanut myös oikeusturvavakuutuksia tarjoavien yhtiöiden myönteinen suhtautuminen sovitteluprosessiin, eli mm. kotivakuutuksen yhteydessä olevasta oikeusturvavakuutuksesta on mahdollista saada korvausta tuomioistuinsovittelun kustannuksista.

Tuomioistuinsovittelussa on tarkoitus auttaa osapuolia löytämään riitaansa ratkaisu. Sovittelussa voidaan tuoda esiin myös muita kuin juridisia näkökulmia ja asioita myös riitakysymyksen ulkopuolelta. Sovittelijana toimii käräjäoikeuden tuomari ja saavutettu sovinto on täytäntöönpantavissa esimerkiksi ulosottotoimin kuten lainvoimainen tuomio. Tällöin säästetään aikaa ja kustannuksia, kun asiasta valittaminen ylempiin instansseihin ei ole mahdollista. Tämä seikka tulee kuitenkin tarkoin ottaa huomioon sovinnon edellytyksiä harkittaessa.

Vaikka tuomioistuinsovittelu ei edellytä avustajan käyttämistä, niin varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa asiaa on käsitelty kirjallisessa valmistelussa käräjäoikeudessa asianajajan käyttäminen on hyvinkin perusteltua.

Rikoshyödyn palauttaminen – Wincapita

Asianajotoimisto Advoline Oy:n lakimies Juha Räihä avusti menestyksekkäästi vastaajaa Vantaan käräjäoikeudessa WinCapitan hyötykanteita koskevassa oikeudenkäynnissä. Tapauksessa oli kysymys syyttäjän vaatimuksesta, jonka mukaan WinCapitaan sijoittaneita ja klubista voittoja saaneita henkilöitä vaadittiin palauttamaan valtiolle klubista nostamansa voitot rikoksella saatuna hyötynä. Syyttäjä vaati vastaajaa palauttamaan noin 10.000 euroa rikoshyötynä rikoslain 10 luvun 2 §:n perusteella. Vaatimus kiistettiin perusteettomana, ja toissijaisesti puolustus katsoi, että menettämisseuraamusta tulisi kohtuullistaa rikoslain 10 luvun 10 §:n nojalla.

Asiassa oli riidatonta, että vastaaja oli vilpittömässä mielessä klubin toiminnan luonteen suhteen. Klubin maksamien tuottojen katsottiin kuitenkin olevan rikoshyötyä riippumatta siitä, ovatko saajat olleet osallisia rikokseen tai tietoisia toiminnan rikollisesta luonteesta. Käräjäoikeus katsoi, että vastaajan henkilökohtaiset olosuhteet huomioon ottaen osaakaan hänen saamastaan rikoshyödystä ei ollut kohtuullista tuomita valtiolle menetetyksi. Tällä perusteella vastaajan klubista saamat varata jätettiin kokonaisuudessaan tuomitsematta valtiolle.