Riita- ja rikosasiat

Asianajotoimisto Advoline Oy

Snellmaninkatu 25 A 3
00170 Helsinki, FINLAND

puh: 09 4289 0130
gsm: 045 1300 567
fax: 020 7818 250
email: info(at)advoline.fi
etunimi.sukunimi(at)advoline.fi

Ota yhteyttä asianajajaan yhteydenottolomakkeella

Asianajotoimisto Advoline Oy:n kaikki asianajajat hoitavat oikeudenkäyntejä ja niihin liitännäisiä toimeksiantoja niin rikosasioissa, riita-asioissa kuin hallintoasioissakin. Asianajajiemme erityisosaamisalueet ja yhteystiedot löytyvät Henkilöstö sivulta.

Rikosasioissa avustamiseen kuuluu koko menettely tutkintapyynnön tekemistä, esitutkinnassa avustamisesta, mahdollisista syyteneuvottelusta ja sovintomenettelystä, sekä oikeudenkäynnissä avustamisesta aina muutoksenhakuun saakka. Asian laadusta ja luonteesta pitkälti riippuu, että miten prosessi etenee, mutta asianajajamme ovat mukana läpi koko prosessin neuvoen ja opastaen esiin tulevissa kysymyksissä.

Riita-asioiden laatu ja luonne vaihtelee jopa rikosasioita enemmän. Asianajajamme hoitavat alustavan konsultoinnin, neuvottelut, mahdolliset sovintomenettelyt, riitojen ratkaisu välimiesmenettelyssä, haastehakemuksen laadinnan, kanteeseen vastaamisen ja itse oikeudenkäyntiprosessin, sekä muutoksenhaun. Riita-asioissa asianajajan käyttäminen on enemmän kuin suositeltavaa, sillä oikeisiin seikkoihin vetoaminen on pääsääntöisesti asianosaisen vastuulla ja oikea-aikaisen toiminnan laiminlyönti voi johtaa siihen, ettei muutoin lakiin perustuva vaatimus tai vaatimuksen kiistäminen menesty oikeudessa. 

Hallintoasiat ja hakemusasiat voivat tulla esille muiden asioiden yhteydessä tai itsenäisenä asiana. Esimerkiksi avioeron hakeminen on yksinkertainen hakemusasia, johon ei sinänsä tarvita asianajajaa, mutta siihen liittyvät varallisuusoikeudelliset kysymykset (mm. ositus) ja muut liitännäisasiat (mm. lapsen elatus, huolto ja tapaamisoikeus) vaativat yleensä avustajan käyttämistä oikeudenkäynnissä tai riitaisista asioista sovittaessa.

Asuntokauppa ja virhevastuu

Asuntokauppalaissa (843/1994) säädellään mm. myydyn asunnon virheistä aiheutuvien kustannusten jakamista ostaja ja myyjän välillä. Lähtökohtaisesti myyjä on vastuussa tietyn ajan kuluessa kaupan teosta ilmenneistä virheistä, vaikka myyjä ei olisi ollut virheellisyydestä edes tietoinen (ns. salainen virhe). Myyjä vastaa tietyin edellytyksin myös taloudellisesta virheestä, eli milloin huoneiston hallintaan ja omistamiseen liittyvät taloudelliset velvoitteet tai vastuut muodostuvat sovittua suuremmiksi. Taloudellinen virhe voi täten tarkoittaa mm. yhtiövastikkeen nousua asunto-osakeyhtiön ryhdyttyä kunnossapitovastuunsa edellyttämiin toimenpiteisiin.

Ostaja ei saa vedota virheeseen, mikäli virheilmoitusta ei ole tehty kohtuullisen ajan kuluessa virheen havaitsemisesta. Virheilmoituksen sisältöön ja tekemisaikaan liittyvien vaatimusten johdosta on suositeltavaa ottaa yhteyttä asuntokauppa-asioihin perehtyneeseen asianajajaan viipymättä. Asuntokauppoihin liittyvät riidat ovat tyypillisiä kotivakuutuksen yhteydessä olevasta oikeusturvavakuutuksesta korvattavia riita-asioita.

Asianajotoimisto Advoline Oy:n asianajajilla on laaja-alaista kokemusta asuntokauppa-asioihin liittyen, myös muiden kuin virhevastuuta koskevien kysymysten osalta.

Rangaistuksen mittaaminen – törkeä dopingrikos

Asianajotoimisto Advoline Oy:n asianajaja Tatu Henriksson avusti päämiestään Helsingin hovioikeudesta korkeimpaan oikeuteen päätyneessä törkeää dopingrikosta koskevassa asiassa R2014/818. Asiassa oli kysymys dopingaineiden maahantuonnista, joiden määrä on riidaton. Korkein oikeus vahvisti tuomiossaan aikaisempien ratkaisujen KKO:2008:51 ja KKO:2009:67 periaatteen siitä, että rangaistus mitataan lähtökohtaisesti ns. käyttöjaksomenetelmällä, jossa yhdellä käyttöjaksolla tarkoitetaan noin neljän kuukauden dopingaineiden käyttöaikaa, sisältäen aktiivisten käyttövaiheiden välisen ajan, jolloin dopingaineita ei käytetä. Määriä arvioidaan injektoitavien valmisteiden osalta käytännössä millilitroissa siten, että yhden käyttöjakson aikana käytettäisiin 30ml injektoitavaa testosteronia tai anabolista steroidia. Mainituissa ratkaisuissa ei anneta juurikaan merkitystä sille, onko käytetty dopingaine testosteronia vai anabolista steroidia. Testosteronin ja muiden anabolisten steroidien käyttömäärät millilitroina vaihtelevat kuitenkin huomattavasti riippuen dopingaineesta ja sen vahvuudesta.

Kyseessä ei ollut ennakkoratkaisu, eikä tuomio ollut yksimielinen. Oikeusneuvos Littusen esittämän eriävän mielipiteen mukaan: “Sellaiseen yleistävään arvioon, jonka mukaan ampullimuotoista dopingainetta käytettäisiin aina sama määrä siitä riippumatta, sisältävätkö ne anabolisia steroideja vai testosteronivalmistetta, ei ole hyväksyttäviä perusteita.” Oikeusneuvos Littunen ja hänen eriävään mielipiteeseensä yhtynyt oikeusneuvos Jokela jäivät kuitenkin vähemmistöön kolmen oikeusneuvoksen ollessa toista mieltä. Oikeustila ei täten muuttunut ja vastaisuudessakin rangaistuksen mittaamisessa testosteroni ja anaboliset steroidit, riippumatta niiden laadusta ja todellisista käyttömääristä, rinnastetaan toisiinsa.

Oleskeluluvan myöntäminen yksilöllisestä inhimillisestä syystä

Asianajaja Juha Räihä avusti Maahanmuuttovirastossa ja Helsingin hallinto-oikeudessa kosovolaista turvapaikanhakijaperhettä, joka oli saapunut Suomeen etsimään hoitoa kuurolle tyttärelleen. Perheen 3-vuotias tytär oli Kosovossa todettu syntymäkuuroksi, mutta lääkäreiden mukaan hänen kuulonsa olisi pelastettavissa, mikäli hänen välikorvaansa asennettaisiin ennen kuuden vuoden ikää leikkauksella eräänlainen pysyväisimplantti. Tätä leikkausta ei Kosovossa ollut mahdollista suorittaa edes yksityissairaaloissa, mistä syystä perhe lähti etsimään turvapaikkaa toivoen, että Suomessa heitä voitaisiin auttaa.

Maahanmuuttovirasto hylkäsi perheen turvapaikkahakemuksen 17.6.2015 tekemällään päätöksellä ilmeisen perusteettomana (UlkomL 101 §), koska perhe ei ollut turvapaikkapuhuttelussa edes pyrkinyt esittämään mitään ulkomaalaislain 6 luvun tuntemaa perustetta kansainvälisen suojelun antamiselle. Turvapaikkahakemuksen yhteydessä tutkitaan viran puolesta myös tiettyjä muita oleskelulupaperusteita, ja Maahanmuuttovirasto joutuikin täten ottamaan kantaa myös perheen mahdollisuuteen saada suoraan lain perusteella Suomesta oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä. Ulkomaalaislain 52 §:n mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa. Maahanmuuttovirasto virasto vetosi lainkohtaa koskevaan hallituksen esitykseen (HE 28/2003), jossa muun muassa todetaan oleskeluluvan myöntämisen perusteena terveydentilan vuoksi olevan se, että ulkomaalaisen olisi mahdotonta saada välttämätöntä hoitoa kotimaassaan. Yksittäisessä tapauksessa täytyisi lisäksi olla muita seikkoja, jotka tekevät kotimaahan palaamisen inhimillisesti katsoen poissuljetuksi vaihtoehdoksi. Lisäksi Maahanmuuttovirasto katsoi, että maatietojen perusteella kuurojen tilanne Kosovossa on tiedostettu ja heidän asemaansa yhteiskunnassa pyritään parantamaan. Oleskelulupaa ei myönnetty.

Perhe valitti hallinto-oikeuteen 24.6.2015 vedoten pääasiassa siihen, että lapsen kuulon pelastamatta jättäminen olisi tässä tapauksessa kohtuutonta, kun kuulo olisi samaan aikaan kohtuullisin toimin pelastettavissa. Inhimillisesti katsoen haavoittuvassa asemassa olevan lapsen kuulon pelastamisen olisi oltava ensisijainen ratkaisu ja vasta tämän epäonnistuttua tulisi arvioida kuuroille Kosovossa järjestettävien tukitoimien riittävyyttä. Lisäksi vedottiin muun muassa YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 artiklaan sekä lisäselvityksenä erinäisiin lääkärinlausuntoihin. Hallinto-oikeus päätyikin välipäätöksellään 20.7.2015 kieltämään käännyttämisen täytäntöönpanon asian käsittelyn ajaksi.

Hallinto-oikeus antoi ratkaisunsa pääasiassa 22.12.2015. Hallinto-oikeus katsoi, että oleskeluluvan epäämistä olisi lapsen edun ja terveydentilasta saadun selvityksen sekä valittajan olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen pidettävä ulkomaalaislain 52 §:n perusteella ilmeisen kohtuuttomana ja perheelle tulee myöntää oleskeluluvat yksilöllisestä inhimillisestä syystä.

Rikosrekisteri ja rikosrekisterimerkintä

Asianajaja törmää usein virheellisiin käsityksiin rikosrekisterimerkinnästä ja sen rekisteristä poistumisesta.

Henkilöä koskevat tiedot poistetaan rikosrekisteristä eri aikoina rangaistuksen ankaruuden mukaan.

Viiden vuoden kuluttua lainvoiman saaneen tuomion antopäivästä poistetaan tiedot henkilön:

– ehdollisesta vankeudesta
– ehdollisen vankeuden ohessa tuomitusta sakosta (oheissakko), yhdyskuntapalvelusta tai valvonnasta
– nuorisorangaistuksesta ja sen sijasta tuomitusta sakosta
– viraltapanosta
– yhteisösakosta.

Kymmenen vuoden kuluttua lainvoiman saaneen tuomion antopäivästä poistetaan tiedot:

– enintään kahden vuoden ehdottomasta vankeusrangaistuksesta
– ehdottoman rangaistuksen sijasta tuomitusta yhdyskuntapalvelusta.

Kahdenkymmenen vuoden kuluttua lainvoiman saaneen tuomion antopäivästä poistetaan tiedot:

– yli kahden ja enintään viiden vuoden vankeusrangaistuksesta
– syyntakeettomana tuomitsematta jättämisestä.

Yli viiden vuoden vankeusrangaistuksesta tiedot poistetaan henkilön kuoltua tai täytettyä 90 vuotta. Viimeistään tällöin poistetaan myös kaikki muut henkilöä koskevat merkinnät.

Yksittäistä rangaistusta koskevaa tietoa ei poisteta, jos henkilöstä on rikosrekisterissä sellainen tieto, jota ei edellä olevien päätöskohtaisten sääntöjen mukaan vielä voida poistaa. Jos henkilö siis syyllistyy uusiin rikoksiin ennenkuin aiempi rikosrekisterimerkintä on poistunut, kaikki hänestä rekisteröidyt tiedot säilyvät, kunnes ankarimmankin tuomion poistoaika on kulunut umpeen.