Asianajaja Tatu Henriksson avusti päämiestään Helsingin käräjäoikeudessa asiassa, jossa syyttäjä vaati rangaistusta törkeästä ryöstöstä, kotirauhan rikkomisesta, kahdesta laittomasta uhkauksesta ja kahdesta ampuma-aserikoksesta. Teonkuvausten mukaisista rikoksista olisi seurannut todennäköisimmin yli kolmen vuoden ehdoton vankeusrangaistus. Syytteisiin vastaamisen ja hyvin valmistellun asiaesittelyn jälkeen käräjätuomari ehdotti neuvotteluita asiassa syyttäjän ja asianomistajan kanssa. Vastaaja ja asianomistaja olivat sopineet asia jo ennen oikeudenkäyntiä. Neuvotteluiden jälkeen syyttäjä luopui ampuma-aserikoksia koskevista syytekohdista ja lievensi törkeää ryöstöä koskevan rangaistusvaatimuksen perusmuotoiseksi ryöstöksi. Vastaaja puolestaan myönsi syyllistyneensä kotirauhan rikkomiseen ja kahteen laittomaan uhkaukseen. Pääkäsittelyssä otettiin näyttö vastaan täten käytännössä ryöstörikoksen osalta.

Käräjäoikeus päätyi hylkäämään syytteen ryöstöstä ja vastaaja tuomittiin myöntämisensä perusteella sakkorangaistukseen. Rangaistusseuraamukseen vaikutti vastaajan myöntäminen ja osapuolten kesken saavutettu sovinto. Epäselvässä asiassa selkeä ja hyvin perusteltu syytteisiin vastaaminen sekä asiaesittely ovat tärkeitä. Ne eivät ole vain pakollisia esivaiheita todistelun vastaanottamiselle. Käsillä olevassa asiassa hyvä valmistautuminen ja merkityksellisiin seikkoihin keskittyminen johti päämiehen kannalta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

Tuomio on lainvoimainen

Asianajaja Tatu Henriksson avusti päämiestään lain rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta (ns. yleinen luovutuslaki) mukaisessa asiassa. Läpikulkumatkalla ollut EU-kansalainen otettiin kiinni Helsinki-Vantaan lentoasemalla Moldovan ns. diffuusiokuulutuksen perusteella. Myöhemmin Moldova vaati kyseistä henkilöä luovutettavaksi Moldovaan. Yleinen luovutuslaki sallii muiden kuin Suomen kansalaisten luovuttamisen tietyin edellytyksin. Myöskään EU:n lainsäädännössä ei seuraa suoranaista estettä luovuttaa toisen maan EU-kansalaista EU:n ulkopuolelle. EU-kansalaisen kotivaltiolle on kuitenkin EUT:n oikeuskäytännössä annettu mahdollisuus eurooppalaisella pidätysmääräyksellä vaatia henkilö luovutettavaksi kotivaltioonsa (ns. Petruhhin tapaus, ECLI:EU:C:2016:630).

Luovuttamisen kieltäminen

Asianajotoimisto Advoline Oy:n asiakas ei ole koskaan käynytkään Moldovassa ja asiaan liittyi lukuisia vähintäänkin arveluttavia yksityiskohtia. Korkein oikeus on antanut lausunnon luovuttamisen edellytyksistä, luovutettavaksi vaaditun vastustaessa luovuttamista. Korkeimmalle oikeudelle toimitettiin laajaa selvitystä Moldovan ihmisoikeustilanteesta, jonka perusteella korkein oikeus lausui, ettei Moldovan luovuttamispyyntöön voida suostua, koska luovuttaminen loukkaisi Euroopan Unioinin perusoikeuskirjan 19 artiklaa (ketään ei saa palauttaa, karkottaa tai luovuttaa sellaiseen maahan, jossa häntä vakavasti uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai halventava rangaistus tai kohtelu) ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa (ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla). Korkein oikeus määräsi päämiehen päästettäväksi heti vapaaksi.

Asianajaja Tatu Henriksson avusti menestyksekkäästi päämiestään Hyvinkään käräjäoikeudessa törkeää veropetosta ja törkeää kirjanpitorikosta koskevassa asiassa. Syytteiden mukaan vastaaja olisi viennyt kirjanpitoon vääriä ja totuutta vastaamattomia tositteita ja tällä menettelyllä välttänyt arvonlisäveroa ja tuloveroa, sekä vaikeuttanut oikean ja riittävän kuvan saamista yhtiön toiminnasta ja taloudellisesta asemasta.

Näytön arviointia

Syyttäjä ja verottaja katsoivat, että erinäisistä laskujen ja laskuttajayhtiön sinänsä riidattomien epäselvyyksien vuoksi laskujen peruste olisi ollut virheellinen, eikä laskujen mukaisia tuotannontekijöitä oltaisi lainkaan hankittu. Asian ratkaisussa oli merkityksellistä hallinto- ja rikosprosessin toisistaan poikkeavat todistustaakkasäännöt; verotukseen liittyvässä hallintoprosessissa näyttövelvollisuus on verovelvollisella, mutta rikosprosessissa syyttäjällä. Käräjäoikeus tulkitsi esitettyä näyttöä toisella tavalla kuin mihin todistajana kuultu verotarkastaja oli verotarkastuskertomuksessa päätynyt. Käräjäoikeus katsoi jääneen varteenotettava epäilys siitä, että vastaaja olisi tahallisesti toiminut syytteissä kuvatulla tavalla ja tällä perusteella hylkäsi syytteet. Käräjäoikeudessa todistelutarkoituksessa kuullun vastaajan omalle uskottavalle ja johdonmukaiselle kertomukselle annettiin asiassa merkittävä painoarvo. Tuomio ei ole lainvoimainen.

EDIT 5.7.2017. Helsingin hovioikeus arvioi yhden seikan osalta näyttöä toisin ja muutti tältä osin Hyvinkään käräjäoikeuden tuomiota. Vastaaja tuomittiin perusmuotoisesta veropetoksesta ja kirjanpitorikoksesta sakkorangaistukseen.

Lue lisää verotarkastuskertomuksen merkityksestä rikosasiassa >>

Asianajaja Juha Räihä on vuoden 2017 aikana avustanut useita päämiehiään törkeää laittoman maahantulon järjestämistä koskevissa rikosasioissa. Tyypillisen tekotavan mukaan Venäjällä oleskellut henkilö on järjestänyt ensin henkilöitä vääriä matkustusasiakirjoja käyttäen Venäjälle, josta henkilöt ovat jatkaneet matkaansa Suomeen ja hakeneet maahan saapuessaan turvapaikkaa.

Asianajajan roolista

Asianajajan tehtävä ei aina ole pyrkiä syytteet hylkäävään tuomioon, vaan päämiehensä edun kannalta kokonaisuutena arvostellen parhaaseen lopputulokseen. Vuoden 2015 alusta voimaan tulleet rikoslain (673/2014), esitutkintalain (672/2014) ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (670/2014) muutokset sallivat niin kutsutun syyteneuvottelun ja tunnustamisoikeudenkäynnin tietyin poikkeuksin sellaisista rikoksista, joista säädetty ankarin rangaistus on enintään kuusi vuotta vankeutta. Syyteneuvottelu tarkoittaa tiivistetysti, että mikäli vastaaja neuvottelussa syyttäjän kanssa tunnustaa tutkinnallisesti epäselvän ja laajan rikosasian, sitoutuu syyttäjä mm. säästyneiden resurssien johdosta vaatimaan vastaajalle rangaistusta lievennetyllä rangaistusasteikolla.

Syyteneuvottelu ja tunnustamisoikeudenkäynti

Syyteneuvotteluita ja tunnustamisoikeudenkäyntejä on käytetty erityisesti laajoissa talousrikosasioissa, joissa on usein käsillä sellaisia vaikeasti selvitettäviä järjestelyitä, joiden tutkimiseen kuluisi huomattavan paljon aikaa ja resursseja. Syyteneuvottelu soveltuu kuitenkin erityisen hyvin myös törkeää laittoman maahantulon järjestämistä koskeviin rikosasioihin. Asianajotoimisto Advoline Oy:n hoidettavana olleissa tapauksissa laittomasti Suomeen järjestettyjä henkilöitä on ollut tavanomaisesti 10-15, josta oikeuskäytännön mukaan seuraisi hieman yli kahden vuoden ehdoton vankeusrangaistus. Syyteneuvottelua ja tunnustamisoikeudenkäyntiä käyttäen tuomio on usein mahdollista saadaan alle kahteen vuoteen vankeutta, jolloin se voidaan tietyin edellytyksin tuomita ehdollisena.

Laittoman maahantulon järjestäminen

Syyttäjät ovat suhtautuneet syyteneuvottelun käyttämiseen laittoman maahantulon järjestämistä koskevissa asioissa myönteisesti. Näissä asioissa esitutkintamateriaali ja kirjallinen todistelu on usein erittäin laajaa, jolloin säästyneet resurssit ovat huomattavia. Lisäksi rikokset usein tehdään Suomen rajojen ulkopuolella, niissä ei ole asianomistajaa ja niiden selvittäminen perustuu osittain oletuksiin esimerkiksi siitä, että henkilö törkeän tekomuodon käsillä ollessa kuuluu järjestäytyneeseen rikollisryhmään.

Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä niihin käytetyn ajan perusteella, ja valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin muun muassa niistä toimenpiteistä, joista palkkiota maksetaan. Oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:n mukaan tuomioistuimen päätöksen tiedoksiantaminen päämiehelle ja päätöksen läpikäyminen päämiehen kanssa ovat palkkioon oikeuttavia toimenpiteitä. Saman asetuksen 4a §:n mukaan jälkitoimista maksetaan palkkiota yhteensä yhdeltä tunnilta, ellei ole erityisiä syitä maksaa palkkiota pidemmältä ajalta.

Toistaiseksi käytäntö jälkitoimien korvaamisesta eri käräjäoikeuksissa vaihtelee. Nykyinen käytäntö käräjäoikeuksissa näyttäisi olevan, että palkkio jälkitoimista maksetaan aina, jos käräjäoikeuden ratkaisu annetaan kansliassa. Sen sijaan palkkiota jälkitoimista ei määrätä allekirjoittaneen kokemuksen perusteella läheskään aina silloin, kun ratkaisu julistetaan istunnossa. Osa käräjätuomareista katsoo, että jälkitoimista ei ole tarpeen maksaa avustajalle palkkiota tapauksissa, joissa ratkaisu julistetaan istunnossa ja päämies on istunnossa paikalla.

Oikeuskäytännössä oikeutta jälkitoimista maksettavaan palkkioon on käsitelty lähinnä hovioikeustasolla. Itä-Suomen hovioikeus on kahdessa eri ratkaisussa todennut (I-SHO:2016:5 ja I-SHO:2016:6), että palkkio tarpeellisista jälkitoimista tulee maksaa riippumatta siitä, onko ratkaisu julistettu istunnossa vai kansliassa. Itä-Suomen hovioikeuden ratkaisujen perusteluiden mukaan avustajantehtävän asianmukainen ja huolellinen hoitaminen edellyttää tuomioistuimen ratkaisun tiedoksiantamista ja ratkaisun sisällön läpikäymistä päämiehen kanssa, jotta tämä ymmärtäisi ratkaisun sisällön ja sen täytäntöönpanomenettelyn sekä voisi tarvittaessa harkita muutoksenhakua. Tämän vuoksi jälkitoimet ovat lähtökohtaisesti tarpeellisia.

Sen sijaan Helsingin hovioikeus on ratkaisussaan HelHO:2016:3 katsonut, että tarpeellisia ja korvattavia jälkitoimia ei synny silloin, kun ratkaisu on julistettu istunnossa, päämies on ollut läsnä pääkäsittelyssä ja käsittelyn jälkeen julistetussa tuomiossa päämiestä vastaan esitetyt vaatimukset on hylätty. Allekirjoittanut oli muutoksenhakijana kyseisessä asiassa ja näkemyksenäni esitän, että tarpeellisia jälkitoimia on myös tällaisissa tapauksissa (mm. kirjallisen tuomiokappaleen kirjausten oikeellisuuden ja tuomion lainvoimaisuuden tarkistaminen sekä tämän ilmoittaminen päämiehelle). Ongelmaksi tästä näkökulmasta saattaa toki muodostua palkkioasetuksen 4a §:n sanamuoto, jonka mukaan palkkio jälkitoimista tulisi maksettavaksi vain päätöksen tiedoksiantamisesta ja sen läpikäynnistä päämiehen kanssa. Muut tarpeellisetkin jälkitoimet jäisivät siten pelkkää säännöksen sanamuodon mukaista tulkintaa noudattaen korvaamatta.

Toisaalta Helsingin hovioikeuden edellä mainitun ratkaisun perusteluiden mukaan palkkioasetuksen säännökset eivät voi syrjäyttää oikeusapulaissa asetettua yleistä edellytystä avustajalle maksettavan palkkion perusteena olevien toimenpiteiden tarpeellisuudesta. Allekirjoittaneen näkemyksen mukaan palkkio myös muista kuin palkkioasetuksen 3 §:n sanamuodon mukaisista jälkitoimista tulisi maksettavaksi aina, kun avustajan toimenpiteet ovat olleet oikeusapulain 17 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla tarpeellisia. Rovaniemen hovioikeus totesi avustajan palkkiota koskevassa ratkaisussaan RHO:2016:11, että jälkitoimista on maksettava palkkiota ilman enempää selvitystä niiden sisällöstä myös silloin, kun ratkaisu on julistettu istunnossa. Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisua asiasta ei toistaiseksi ole, mutta sellainen olisi oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi tarpeen.

OTM Lari Ruokamo

Rikosasiassa syyttäjä on velvollinen näyttämään syyteen toteen, kun taas hallinnollisessa verotusmenettelyssä verovelvollisen tulee näyttää toimineensa lain mukaisesti. Käräjäoikeuksissa verotarkastuskertomus on katsottu liian usein riittäväksi näytöksi vastaajan lainvastaisesta menettelystä, vaikka todistustaakkasäännökset ovat täysin käänteiset. Ongelma aktualisoituu nimenomaan talousrikoksissa, jotka ilmoitetaan poliisille verottajan toimesta.

Korkein oikeus on linjannut ennakkoratkaisussaan KKO 2011:20 seuraavaa:

Korkein oikeus toteaa, että rikosasiassa vastaajalla ei ole velvollisuutta esittää syyttömyyttään tukevaa näyttöä, vaan syyttäjän on näytettävä syyte toteen. Tältä osin rikosasian oikeudenkäynti poikkeaa esimerkiksi hallinnollisesta verotusmenettelystä, jonka osalta laissa on säädetty verotarkastuksen kohteelle velvollisuus esittää selvitystä verotukseensa vaikuttavista seikoista. Esimerkiksi verotettavaa tuloa vähentävien kulujen osalta voidaan rikosasian vastaajan kannalta yleensä pitää riittävänä niin yksityiskohtaista ja uskottavaa väitettä, että syyttäjälle voidaan asettaa velvollisuus osoittaa esimerkiksi vertailutietoja hankkimalla, ettei vastaajan väite pidä paikkansa. Rikosasian käsittely poikkeaa myös suullisen todistelun vastaanottamisen välittömyyttä koskevien säännösten johdosta verotarkastusmenettelystä, jossa hankitaan selvitystä hallinnollisen verotuspäätöksen perusteeksi. Verotarkastuksessa tehtyjä johtopäätöksiä ei siten voida ottaa sellaisinaan rikosasiassa tuomion perusteeksi, vaan tapauskohtaisesti on arvioitava, mikä merkitys verotarkastuksessa esiin tulleille seikoille on näyttöä arvioitaessa annettava. Syyksilukeminen on voitava perustaa rikosoikeudellisiin periaatteisiin ja rikosoikeudenkäynnin menettelytapoihin.

Aika näyttää, kuinka korkeimman oikeuden linjaus otetaan alemmissa oikeusasteissa huomioon. Talousrikoksiin erikoistuneet asianajajat osaavat tuoda syytetyn kannalta merkitykselliset seikat esille jo käräjäoikeudessa ja asianajajan puoleen kannattaakin kääntyä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta enemmiltä ongelmilta vältytään.