Asianajaja Lari Ruokamo avusti päämiestään peitellyn osingon verotusta koskevassa muutoksenhaussa hallinto-oikeudessa ja samaan kokonaisuuteen liittyvässä rikosasian esitutkinnassa, jossa rikosepäily koski törkeää kirjanpitorikosta ja törkeää veropetosta.

Verohallinto katsoi erääseen osakeyhtiöön tekemänsä verotarkastuksen perusteella, että Asianajotoimisto Advoline Oy:n päämies olisi saanut yhtiöstä peiteltyä osinkoa yli 100.000 euroa ja oikaisi verotusta verovelvollisen vahingoksi lisäämällä peitellyn osingon päämiehen verotettaviin ansiotuloihin. Päämies kiisti saaneensa peiteltyä osinkoa tai mitään muutakaan verotettavaa tuloa osakeyhtiöstä, ja haki muutosta hallinto-oikeudesta verotuksen oikaisulautakunnan päätökseen.

Päämiehen puolesta laaditussa valituksessa vedottiin keskeiseltä osin siihen, että yhtiön rahaliikenteestä verotarkastuksessa saatu selvitys ei tukenut miltään osin sitä, että päämies olisi käyttänyt yhtiössä minkäänlaista määräysvaltaa tai että yhtiöstä jaettuja varoja olisi päätynyt päämiehelle tai tämän lähipiirille. Hallinto-oikeus hyväksyi valituksessa esitetyn näkemyksen ja kumosi verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen ja määräsi peitellyn osingon verotuksen poistettavaksi. Hallinto-oikeuden päätös on toistaiseksi vailla lainvoimaa.

Verohallinto teki samassa asiassa myös tutkintapyynnön poliisille ja aloitetun esitutkinnan myötä päämies päätyi epäillyksi törkeästä kirjanpitorikoksesta ja törkeästä veropetoksesta. Päämiehen puolesta laadittiin loppulausunto esitutkinnassa kertyneestä aineistosta ja loppulausunnossa kiinnitettiin huomiota siihen, että X:llä ei ollut yhtiössä minkäänlaista määräysvaltaa, eikä yhtiön varoja ollut päätynyt lainkaan päämiehelle. Esitutkinta-aineiston päädyttyä syyttäjälle, syyttäjä päätyi tekemään päätöksen syyttämättä jättämisestä katsottuaan, ettei asiassa ollut todennäköisiä syitä, että epäilty olisi syyllistynyt niihin rikoksiin, joista häntä epäiltiin.

Ensimmäiset tuomiot ovat saaneet lainvoiman koskien ns. Silkkitien kautta huumausaineita sekä kiellettyjä lääke- ja doping-aineita tilanneita henkilöitä.

Asianajaja Kari Kuusisto avusti menestyksellä huumausainerikoksesta syytettyä vastaajaa käräjäoikeudessa. Vastaaja oli tilannut Silkkitien kautta toistuvasti pieniä määriä bentsodiatsepiineja, joille olisi muutoinkin ollut tarvetta sairauden hoidossa. Tapauksessa oli kysymys kaikkein lievimpään luokkaan huumausaineiksi luettavista rauhoittavista lääkkeistä. Jos tilaukset olisi tehty Suomesta, olisi kyse ollut pelkästä huumausaineen käyttörikoksesta, jolloin syyteoikeus olisi ollut vanhentunut. 

Oikeus totesi vastaajan syyllistyneen huumausainerikokseen, minkä hän oli myös tunnustanut, mutta jätti hänet tuomitsematta rangaistukseen asiassa. Puolustus vetosi onnistuneesti useisiin asiassa käsillä olleisiin lieventäviin seikkoihin. Syyttäjä vaati joko sakkoa tai ehdollista vankeutta.

Rikoslain (39/1889) 50 luvun 7 §:ssä on säädetty erikseen toimenpiteistä luopumisesta. Säännöksen mukaan huumausaineen käyttöön liittyvästä rikoksesta voidaan jättää syyte nostamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos epäiltyä rikosta on huumausaineen määrä ja laatu, käyttötilanne sekä olosuhteet muutoinkin huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä, taikka tekijä on hakeutunut sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymään hoitoon.

Asianajaja Tatu Henriksson avusti menestyksekkäästi päämiestään Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa asiassa, jossa päämiehelle vaadittiin rangaistusta avunannosta törkeään petokseen, sekä maksettavaksi huomattavia vahingonkorvauksia. Asianomistajana asiassa oli suuri suomalainen finanssikonserni, jonka tekemän tutkintapyynnön perusteella asia eteni syyteharkinnan jälkeen käräjäoikeuteen saakka. Käräjäoikeuden syytteen hylkäävä tuomio on sittemmin tullut lainvoimaiseksi.

Tuomion perusteluista

Asiassa esitettiin laajaa henkilötodistelua finanssikonsernin ohjeistuksista ja noudatetuista menettelytavoista. Vastaanotetun todistelun perusteella käräjäoikeus katsoi, että päämies oli noudattanut osittain epäselviäkin ohjeistuksia ja menettelytapoja. Avunannon törkeään petokseen ollessa rangaistavaa vain tahallisena, niin syytteet ja korvausvaatimukset hylättiin kaikilta osin.

Avioehtosopimuksella on tärkeä merkitys osituksessa ja selkeällä avioehtosopimuksella voidaan välttyä pitkältä ja kalliilta oikeusprosessilta. Ihmiset ajattelevat helposti naimisiin mennessään, että heidän avioliittonsa ei tule päättymän eroon, ja että avioehtosopimuksella ei siten ole merkitystä. Avioehtosopimusta harkittaessa tulee kuitenkin muistaa, että harvemmin osapuolilla on keskenään ristiriitoja naimisiin mennessään. Valitettavan yleistä kuitenkin on ero aktualisoituessa, että osapuolet ovat riitaantuneet, eikä omaisuuden jaosta pystytä sopimaan. Näissä tilanteissa avioehtosopimus on tärkeässä roolissa selkeyttämässä osapuolten omaisuuden jakoa. On tärkeä ymmärtää, että avioehtosopimuksessa sovitaan avio-oikeuden ulottuvuudesta. Tosiasiassa se on siis sopimus tulevan osituksen pelisäännöistä, jolla ei ole näkyvää merkitystä avioliiton aikana.

Milloin avioehtosopimus kannattaa tehdä?

Avioehtosopimus voidaan tehdä ja sitä voidaan muuttaa missä tahansa vaiheessa ennen ositusperusteen syntymistä. Suositeltavaa kuitenkin on tehdä avioehtosopimus ennen avioliiton solmimista. Avioehtosopimusta tehtäessä on tärkeä noudattaa lain edellyttämiä muotomääräyksiä. Lisäksi avioehtosopimus pitää rekisteröidä, sillä se on avioehtosopimuksen sitovuuden edellytys sekä inter partes että suhteessa kolmanteen. On myös hyvä ymmärtää, että avioehtosopimusta ei tarvitse osituksessa noudattaa, vaan osapuolet voivat keskinäisissä suhteissaan toimittaa osituksen haluamallaan tavalla.

Tarvitaanko avioehtosopimuksen tekemiseen asianajajaa?

Avioehtosopimus kannattaa teettää asianajajalla ja varmistua siitä, että osapuolet ymmärtävät mitä avioehtosopimus käytännössä tarkoittaa. On tärkeää keskustella asianajajan kanssa ja selvittää, että minkä sisältöinen avioehtosopimus halutaan tehtäväksi. Valitettavan yleinen on väärinkäsitys sen suhteen, että avio-oikeuden poistava avioehtosopimus on välttämätön suojaamaan toisen puolison veloilta. Todellisuudessa avio-oikeudella operoidaan kuitenkin ainoastaan netto-omaisuuden puitteissa, joten avioehtosopimuksella ei ole vaikutusta velkavastuuseen osituksessa. On myös valitettavan paljon tilanteita, jossa toiselle osapuolelle tulee osituksen hetkellä yllätyksenä, mitä tietty lauseke avioehtosopimuksessa konkreettisesti tarkoittaa. Avioehtosopimusta ei kannata allekirjoittaa, jos ei täysin ymmärrä sen sisältöä. Jo yhdellä virkkeellä avioehtosopimuksessa voi olla ratkaiseva merkitys osituksessa, ja johtaa jopa siihen, että vähävaraisempi puoliso joutuu maksamaan tasinkoa varakkaammalle puolisolle. Tällöin avioehtosopimus johtaa toisen osapuolen osalta kohtuuttomaan lopputulokseen.

Myös avioliiton päättyessä toisen osapuolen kuolemaan, avio-oikeuden olemassaololla on suuri merkitys. Esimerkiksi tilanteessa, jossa osapuolilla on avio-oikeuden poistava avioehtosopimus, ja osapuolet ovat testamentanneet toisilleen omaisuuttaan ja varakkaampi puoliso kuolee ensin, joutuu eloon jäänyt puoliso maksamaan saamastaan perinnöstä perintöveroa. Jos taas osapuolilla ei olisi avioehtosopimusta ja sama omaisuus siirtyisi eloon jääneelle puolisolle tasinkona, olisi se verovapaata.

Avioehtosopimuksia ja ositusta koskevissa asioissa voi kääntyä Asianajotoimisto Advoline Oy:n asianajaja Susanna Kallaskarin puoleen.

Asianajaja Juha Räihä avusti päämiestään menestyksekkäästi Kemi-Tornion käräjäoikeudessa törkeää veropetosta ja salakuljetusta koskevassa rikosasiassa. Asiassa oli kysymys osallisuuden ja näytön arvioinnista tilanteessa, jossa toinen syytetty oli tuonut pakettiautossaan noin 64kg nuuskaa Haaparannasta rajan yli Tornioon ja Asianajotoimisto Advoline Oy:n asiakas oli ollut hänen kyydissään. Syyttäjän mukaan syytetyt olivat tekijäkumppaneita molemmissa rikoksissa, koska he olisivat tuoneet nuuskan Suomeen yhdessä ja yksissä tuumin.

Osallisuuden arvioinnista

Puolustuksena vedottiin siihen, että kysymyksessä oli yksinomaan toisen syytetyn järjestämä maahantuonti, joka oli sekä ostanut että lastannut nuuskat autoonsa Haaparannassa toisen syytetyn tietämättä. Syytetyt olivat kertoneet tapahtumista yhtenevästi heidät Torniossa pysäyttäneelle ja heitä puhuttaneelle Tullin partiolle, sekä myöhemmin asiaa tutkineelle esitutkintaviranomaiselle. Toinen syytetty oli kokoajan myöntänyt nuuskan kuuluneen vain hänelle ja arvioinut, ettei toinen syytetty ollut tietoinen autossa olleesta nuuskasta.

Oikeudenkäynnissä syytettyjen kuulemisten jälkeen syyttäjä päätyi siihen, ettei näyttö riittänyt toisen syytetyn osallisuuden toteennäyttämiseen. Syyttäjä luopui syytteestä kesken oikeudenkäynnin ja asia on tullut sittemmin lainvoimaiseksi.

Vaikka kysymyksessä on alioikeustason tuomio, on ratkaisu mielenkiintoinen ja jossain määrin poikkeuksellinen juuri osallisuuden arvioinnin kannalta. Usein nuuskan salakuljetusta koskevissa asioissa jo samassa autossa matkustaminen riittää synnyttämään vahvan olettaman siitä, että kysymyksessä on yhteiseen tarkoitukseen perustuva toiminta ja vastaajat näin ollen tekijäkumppaneita. Tästä syystä on tärkeää, että asiat kerrotaan alusta alkaen johdonmukaisesti jo esitutkinnassa.

Asianajaja Juha Räihä avusti päämiestään laajassa kokaiinin ja hasiksen maahantuontia koskevassa rikosasiassa Hyvinkään käräjäoikeudessa kuluvan vuoden kesäkuussa. Kysymyksessä oli laajaa huumausaineiden maahantuontia koskeva syytekokonaisuus, jossa päämiestä syytettiin 23:sta törkeästä huumausainerikoksesta. Syytteet käsittivät lähinnä huumausaineiden maahantuonnin järjestämistä ja rahoittamista. Yhteensä syyttäjät katsoivat maahantuodun 295kg hasista, 28kg kokaiinia ja2 kg MDMA-jauhetta eli ekstaasia.

Kanssavastaajan kertomuksen näyttöarvosta

Syytteistä myönnettii vain yksi ja kiistettiin 22 syytekohtaa. Kiistettyjen syytteiden osalta puolustus vetosi muun muassa siihen, ettei pelkkä kanssavastaajan kertomus yksin riitä näytöksi syyllisyydestä. Käräjäoikeus hyväksyi näkemyksen suurelta osin ja hylkäsi syytteistä 14. Päämiehen syyksi luettiin kahdeksan syytettä myönnetyn syytekohdan lisäksi. Näiden kahdeksan syytteen kohdalla käräjäoikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että syyttäjät olivat esittäneen sellaista lähinnä teletunnistetiedoista koostuvaa kanssavastaajan kertomusta tukevaa näyttöä, jonka perusteella syytteitä voitiin pitää toteennäytettyinä.

Tuomio ei ole lainvoimainen ja asian käsittely jatkuu hovioikeudessa.