Avunanto törkeän rahanpesun yritykseen

Asianajaja Juha Räihä avusti menestyksekkäästi päämiestään Kanta-Hämeen käräjäoikeuden asiassa, joka koski avunantoa törkeän rahanpesun yritykseen. Syytteen mukaan vastaaja avusti päätekijää törkeän rahanpesun yrityksessä suostumalla siihen, että olisi valmis ottamaan vastaan hänen ja päätekijän yhteiseen asuntoon anastetuksi tietämiään tauluja. Rikos jäi syytteen mukaan yritykseksi, koska tauluja ei koskaan onnistuttu toimittamaan.

Syytteen syytteen hylkäämisen perusteista

Puolustuksen lähtökohta oli, ettei perjantaipäivänä annettu suostumus yksinään riitä osoittamaan, että vastaaja olisi ollut vielä taulujen sovitulla toimittamishetkellä sunnuntaina suostuvainen ottamaan taulut vastaan. Tämän lisäksi puolustuksessa vedottiin siihen, ettei vastaaja tosiasiassa ollut tietoinen taulujen alkuperästä, eikä päätekijän väitetystä päärikoksesta, eli törkeästä rahanpesusta. Käräjäoikeus totesi tuomion perusteluissa, ettei vastaaja ollut osoittanut ryhtyneensä mihinkään toimiin suostumuksensa peruuttamisen johdosta. Aktiivisen toiminnan osalta hänen osallisuutensa olisi kuitenkin joka tapauksessa rajoittunut taulujen tuojan sisälle päästämiseen, ja tältä osin hänellä ei todennäköisesti olisi ollut mahdollisuutta toimia toisin. Käräjäoikeus katsoi, ettei tässä tapauksessa aiotun menettelyn voitu katsoa täyttävän avunannon tunnusmerkistöä, joten syyte hylättiin.

Tuomio ei ole lainvoimainen.

Näytön arvioinnista – törkeä veropetos ja törkeä kirjanpitorikos

Asianajaja Tatu Henriksson avusti menestyksekkäästi päämiestään Hyvinkään käräjäoikeudessa törkeää veropetosta ja törkeää kirjanpitorikosta koskevassa asiassa. Syytteiden mukaan vastaaja olisi viennyt kirjanpitoon vääriä ja totuutta vastaamattomia tositteita ja tällä menettelyllä välttänyt arvonlisäveroa ja tuloveroa, sekä vaikeuttanut oikean ja riittävän kuvan saamista yhtiön toiminnasta ja taloudellisesta asemasta.

Näytön arviointia

Syyttäjä ja verottaja katsoivat, että erinäisistä laskujen ja laskuttajayhtiön sinänsä riidattomien epäselvyyksien vuoksi laskujen peruste olisi ollut virheellinen, eikä laskujen mukaisia tuotannontekijöitä oltaisi lainkaan hankittu. Asian ratkaisussa oli merkityksellistä hallinto- ja rikosprosessin toisistaan poikkeavat todistustaakkasäännöt; verotukseen liittyvässä hallintoprosessissa näyttövelvollisuus on verovelvollisella, mutta rikosprosessissa syyttäjällä. Käräjäoikeus tulkitsi esitettyä näyttöä toisella tavalla kuin mihin todistajana kuultu verotarkastaja oli verotarkastuskertomuksessa päätynyt. Käräjäoikeus katsoi jääneen varteenotettava epäilys siitä, että vastaaja olisi tahallisesti toiminut syytteissä kuvatulla tavalla ja tällä perusteella hylkäsi syytteet. Käräjäoikeudessa todistelutarkoituksessa kuullun vastaajan omalle uskottavalle ja johdonmukaiselle kertomukselle annettiin asiassa merkittävä painoarvo. Tuomio ei ole lainvoimainen.

EDIT 5.7.2017. Helsingin hovioikeus arvioi yhden seikan osalta näyttöä toisin ja muutti tältä osin Hyvinkään käräjäoikeuden tuomiota. Vastaaja tuomittiin perusmuotoisesta veropetoksesta ja kirjanpitorikoksesta sakkorangaistukseen.

Lue lisää verotarkastuskertomuksen merkityksestä rikosasiassa >>

Nuuskan salakuljetus ja törkeä veropetos – osallisuuden arviointi

Asianajaja Juha Räihä avusti päämiestään menestyksekkäästi Kemi-Tornion käräjäoikeudessa törkeää veropetosta ja salakuljetusta koskevassa rikosasiassa. Asiassa oli kysymys osallisuuden ja näytön arvioinnista tilanteessa, jossa toinen syytetty oli tuonut pakettiautossaan noin 64kg nuuskaa Haaparannasta rajan yli Tornioon ja Asianajotoimisto Advoline Oy:n asiakas oli ollut hänen kyydissään. Syyttäjän mukaan syytetyt olivat tekijäkumppaneita molemmissa rikoksissa, koska he olisivat tuoneet nuuskan Suomeen yhdessä ja yksissä tuumin.

Osallisuuden arvioinnista

Puolustuksena vedottiin siihen, että kysymyksessä oli yksinomaan toisen syytetyn järjestämä maahantuonti, joka oli sekä ostanut että lastannut nuuskat autoonsa Haaparannassa toisen syytetyn tietämättä. Syytetyt olivat kertoneet tapahtumista yhtenevästi heidät Torniossa pysäyttäneelle ja heitä puhuttaneelle Tullin partiolle, sekä myöhemmin asiaa tutkineelle esitutkintaviranomaiselle. Toinen syytetty oli kokoajan myöntänyt nuuskan kuuluneen vain hänelle ja arvioinut, ettei toinen syytetty ollut tietoinen autossa olleesta nuuskasta.

Oikeudenkäynnissä syytettyjen kuulemisten jälkeen syyttäjä päätyi siihen, ettei näyttö riittänyt toisen syytetyn osallisuuden toteennäyttämiseen. Syyttäjä luopui syytteestä kesken oikeudenkäynnin ja asia on tullut sittemmin lainvoimaiseksi.

Vaikka kysymyksessä on alioikeustason tuomio, on ratkaisu mielenkiintoinen ja jossain määrin poikkeuksellinen juuri osallisuuden arvioinnin kannalta. Usein nuuskan salakuljetusta koskevissa asioissa jo samassa autossa matkustaminen riittää synnyttämään vahvan olettaman siitä, että kysymyksessä on yhteiseen tarkoitukseen perustuva toiminta ja vastaajat näin ollen tekijäkumppaneita. Tästä syystä on tärkeää, että asiat kerrotaan alusta alkaen johdonmukaisesti jo esitutkinnassa.