Pääkäsittelyn järjestämisestä hovioikeudessa (KKO:2014:74)

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Asianajotoimisto Advoline Oy:n lakimies OTM Lari Ruokamo avusti rikosasian vastaajaa korkeimman oikeuden asiassa KKO:2014:74, jossa vastaaja oli tuomittu käräjäoikeudessa teräaseella tehdystä törkeästä pahoinpitelystä ja muista rikoksista yhteiseen 1 vuoden 2 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Vastaaja valitti käräjäoikeuden tuomiosta vaatien hovioikeudessa pääkäsittelyä näytön uudelleen arviointia ja syytteen hylkäämistä, tai ainakin tuomitun vankeusrangaistuksen alentamista. Myös syyttäjä valitti käräjäoikeuden tuomiosta, vaatien vastaajalle tuomitun rangaistuksen korottamista.

Hovioikeus ratkaisi asian pelkästään kirjallisen aineiston perusteella pääkäsittelyä toimittamatta ja vastaajaa kuulematta sekä korotti vastaajalle tuomittua rangaistuksen kahteen vuoteen ehdotonta vankeutta. Vastaaja valitti hovioikeuden tuomiosta korkeimpaan oikeuteen vaatien syytteiden hylkäämistä ja asian palauttamista hovioikeuteen pääkäsittelyn toimittamista varten. Korkein oikeus myönsi asiassa valitusluvan, ja palautti jutun hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi valittajalle tuomitun rangaistuksen osalta.

Korkein oikeus totesi hovioikeuden tapaan, että pääkäsittely ei ollut tarpeellinen pelkästään näytön uudelleenarvioimiseksi. Korkeimman oikeuden mukaan pääkäsittely olisi kuitenkin tullut toimittaa ja vastaaja kuulla, koska asian laatu ei rangaistuksen määräämisen osalta ollut selväpiirteinen ja asia oli valittajalle merkityksellinen, sillä vastaajan rangaistusta korotettu hovioikeudessa kahdeksalla kuukaudella vailla mahdollisuutta tulla henkilökohtaisesti kuulluksi omassa asiassaan.

Korkein oikeus viittasi perusteluissaan oikeudenkäymiskaaren pääkäsittelyä koskevien säännösten esitöihin, joissa lähtökohtana on, että pääkäsittelyä koskeva pyyntö voidaan hylätä vain, jos kaikki oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Kyseisen säännöksen mukaan näytön oikeellisuudesta ei saa jäädä varteenotettavaa epäilystä, ja että pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta. Tarpeellisuuden arvioinnissa tulee ottaa huomioon erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaiselle.

Korkeimman oikeuden tässä tapauksessa antama ratkaisu mukailee Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jossa on korostettu rikoksesta syytetyllä olevan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukainen oikeus tulla omassa asiassaan henkilökohtaisesti kuulluksi myös muutoksenhakuvaiheessa (mm. Arnasson v. Islanti ja Danila v. Romania). Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytykset eivät siis tässä tapauksessa täyttyneet hovioikeudessa ja siitä syystä korkein oikeus palautti asian uudelleen hovioikeuteen käsiteltäväksi vastaajalle tuomitun rangaistuksen osalta.