Näytön arvioinnista – törkeä veropetos ja törkeä kirjanpitorikos

Asianajaja Tatu Henriksson avusti menestyksekkäästi päämiestään Hyvinkään käräjäoikeudessa törkeää veropetosta ja törkeää kirjanpitorikosta koskevassa asiassa. Syytteiden mukaan vastaaja olisi viennyt kirjanpitoon vääriä ja totuutta vastaamattomia tositteita ja tällä menettelyllä välttänyt arvonlisäveroa ja tuloveroa, sekä vaikeuttanut oikean ja riittävän kuvan saamista yhtiön toiminnasta ja taloudellisesta asemasta.

Näytön arviointia

Syyttäjä ja verottaja katsoivat, että erinäisistä laskujen ja laskuttajayhtiön sinänsä riidattomien epäselvyyksien vuoksi laskujen peruste olisi ollut virheellinen, eikä laskujen mukaisia tuotannontekijöitä oltaisi lainkaan hankittu. Asian ratkaisussa oli merkityksellistä hallinto- ja rikosprosessin toisistaan poikkeavat todistustaakkasäännöt; verotukseen liittyvässä hallintoprosessissa näyttövelvollisuus on verovelvollisella, mutta rikosprosessissa syyttäjällä. Käräjäoikeus tulkitsi esitettyä näyttöä toisella tavalla kuin mihin todistajana kuultu verotarkastaja oli verotarkastuskertomuksessa päätynyt. Käräjäoikeus katsoi jääneen varteenotettava epäilys siitä, että vastaaja olisi tahallisesti toiminut syytteissä kuvatulla tavalla ja tällä perusteella hylkäsi syytteet. Käräjäoikeudessa todistelutarkoituksessa kuullun vastaajan omalle uskottavalle ja johdonmukaiselle kertomukselle annettiin asiassa merkittävä painoarvo. Tuomio ei ole lainvoimainen.

EDIT 5.7.2017. Helsingin hovioikeus arvioi yhden seikan osalta näyttöä toisin ja muutti tältä osin Hyvinkään käräjäoikeuden tuomiota. Vastaaja tuomittiin perusmuotoisesta veropetoksesta ja kirjanpitorikoksesta sakkorangaistukseen.

Lue lisää verotarkastuskertomuksen merkityksestä rikosasiassa >>

Nuuskan salakuljetus ja törkeä veropetos – osallisuuden arviointi

Asianajaja Juha Räihä avusti päämiestään menestyksekkäästi Kemi-Tornion käräjäoikeudessa törkeää veropetosta ja salakuljetusta koskevassa rikosasiassa. Asiassa oli kysymys osallisuuden ja näytön arvioinnista tilanteessa, jossa toinen syytetty oli tuonut pakettiautossaan noin 64kg nuuskaa Haaparannasta rajan yli Tornioon ja Asianajotoimisto Advoline Oy:n asiakas oli ollut hänen kyydissään. Syyttäjän mukaan syytetyt olivat tekijäkumppaneita molemmissa rikoksissa, koska he olisivat tuoneet nuuskan Suomeen yhdessä ja yksissä tuumin.

Osallisuuden arvioinnista

Puolustuksena vedottiin siihen, että kysymyksessä oli yksinomaan toisen syytetyn järjestämä maahantuonti, joka oli sekä ostanut että lastannut nuuskat autoonsa Haaparannassa toisen syytetyn tietämättä. Syytetyt olivat kertoneet tapahtumista yhtenevästi heidät Torniossa pysäyttäneelle ja heitä puhuttaneelle Tullin partiolle, sekä myöhemmin asiaa tutkineelle esitutkintaviranomaiselle. Toinen syytetty oli kokoajan myöntänyt nuuskan kuuluneen vain hänelle ja arvioinut, ettei toinen syytetty ollut tietoinen autossa olleesta nuuskasta.

Oikeudenkäynnissä syytettyjen kuulemisten jälkeen syyttäjä päätyi siihen, ettei näyttö riittänyt toisen syytetyn osallisuuden toteennäyttämiseen. Syyttäjä luopui syytteestä kesken oikeudenkäynnin ja asia on tullut sittemmin lainvoimaiseksi.

Vaikka kysymyksessä on alioikeustason tuomio, on ratkaisu mielenkiintoinen ja jossain määrin poikkeuksellinen juuri osallisuuden arvioinnin kannalta. Usein nuuskan salakuljetusta koskevissa asioissa jo samassa autossa matkustaminen riittää synnyttämään vahvan olettaman siitä, että kysymyksessä on yhteiseen tarkoitukseen perustuva toiminta ja vastaajat näin ollen tekijäkumppaneita. Tästä syystä on tärkeää, että asiat kerrotaan alusta alkaen johdonmukaisesti jo esitutkinnassa.

Syyteneuvottelu ja tunnustamisoikeudenkäynti – törkeä laittoman maahantulon järjestäminen

Asianajaja Juha Räihä on vuoden 2017 aikana avustanut useita päämiehiään törkeää laittoman maahantulon järjestämistä koskevissa rikosasioissa. Tyypillisen tekotavan mukaan Venäjällä oleskellut henkilö on järjestänyt ensin henkilöitä vääriä matkustusasiakirjoja käyttäen Venäjälle, josta henkilöt ovat jatkaneet matkaansa Suomeen ja hakeneet maahan saapuessaan turvapaikkaa.

Asianajajan roolista

Asianajajan tehtävä ei aina ole pyrkiä syytteet hylkäävään tuomioon, vaan päämiehensä edun kannalta kokonaisuutena arvostellen parhaaseen lopputulokseen. Vuoden 2015 alusta voimaan tulleet rikoslain (673/2014), esitutkintalain (672/2014) ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (670/2014) muutokset sallivat niin kutsutun syyteneuvottelun ja tunnustamisoikeudenkäynnin tietyin poikkeuksin sellaisista rikoksista, joista säädetty ankarin rangaistus on enintään kuusi vuotta vankeutta. Syyteneuvottelu tarkoittaa tiivistetysti, että mikäli vastaaja neuvottelussa syyttäjän kanssa tunnustaa tutkinnallisesti epäselvän ja laajan rikosasian, sitoutuu syyttäjä mm. säästyneiden resurssien johdosta vaatimaan vastaajalle rangaistusta lievennetyllä rangaistusasteikolla.

Syyteneuvottelu ja tunnustamisoikeudenkäynti

Syyteneuvotteluita ja tunnustamisoikeudenkäyntejä on käytetty erityisesti laajoissa talousrikosasioissa, joissa on usein käsillä sellaisia vaikeasti selvitettäviä järjestelyitä, joiden tutkimiseen kuluisi huomattavan paljon aikaa ja resursseja. Syyteneuvottelu soveltuu kuitenkin erityisen hyvin myös törkeää laittoman maahantulon järjestämistä koskeviin rikosasioihin. Asianajotoimisto Advoline Oy:n hoidettavana olleissa tapauksissa laittomasti Suomeen järjestettyjä henkilöitä on ollut tavanomaisesti 10-15, josta oikeuskäytännön mukaan seuraisi hieman yli kahden vuoden ehdoton vankeusrangaistus. Syyteneuvottelua ja tunnustamisoikeudenkäyntiä käyttäen tuomio on usein mahdollista saadaan alle kahteen vuoteen vankeutta, jolloin se voidaan tietyin edellytyksin tuomita ehdollisena.

Laittoman maahantulon järjestäminen

Syyttäjät ovat suhtautuneet syyteneuvottelun käyttämiseen laittoman maahantulon järjestämistä koskevissa asioissa myönteisesti. Näissä asioissa esitutkintamateriaali ja kirjallinen todistelu on usein erittäin laajaa, jolloin säästyneet resurssit ovat huomattavia. Lisäksi rikokset usein tehdään Suomen rajojen ulkopuolella, niissä ei ole asianomistajaa ja niiden selvittäminen perustuu osittain oletuksiin esimerkiksi siitä, että henkilö törkeän tekomuodon käsillä ollessa kuuluu järjestäytyneeseen rikollisryhmään.