Asianajotoimisto Advoline Oy

Riita- ja rikosasiat

Oikeudenkäynnit
Sovintomenettelyt
Muutoksenhaku
Esitutkinta
Hallintoasiat
Hakemusasiat

Yksityishenkilöille

Perhe- ja perintöoikeus
Lapsiasiat
Työsuhteet
Asuntokauppa
Vahingonkorvaus
Oikeusapuasiat

Yrityksille

Riitojen ratkaisu
Yhtiöoikeus
Vero-oikeus
Työoikeus
Sopimusoikeus
Konsultointi

Asianajajat palveluksessanne Helsingin Kruununhaassa

Asianajotoimisto Advoline Oy on Helsingin Kruununhaassa sijaitseva monipuolinen ja laadukkaita juridisia palveluita tarjoava yritys.

Olemme keskittyneet tarjoamaan oikeudellisia palveluita yksityishenkilöille sekä pienille- ja keskisuurille yrityksille. Vahvoja osaamisalueitamme ovat oikeudenkäynnit rikos- ja riita-asioissa, oikeudenkäyntien ulkopuoliset ns. vaihtoehtoiset riitojen ratkaisumenettelyt, yhtiö- ja sopimusoikeus, sekä perhe- ja lapsiasiat. Hoidamme tarvittaessa myös asiakkaittemme saatavien perintää ja avustamme vero-oikeudellisten kysymysten ratkaisussa sekä konsultoimme irtisanomismenettelyiden oikeanlaisessa läpiviennissä.

Tarjoamme palveluita suomen, englannin ja saksan kielellä. 

Lue lisää »

Asianajotoimisto Advoline Oy

Snellmaninkatu 25 A 3
00170 Helsinki, FINLAND

puh: 09 4289 0130
gsm: 045 1300 567
fax: 020 7818 250

email: info@advoline.fi
etunimi.sukunimi@advoline.fi

Ota yhteyttä asianajajaan
yhteydenottolomakkeella

Y-tunnus/VAT number:
(FI) 2115009-1

Rikoksen uhri, eli asianomistaja

Asianomistajan kannattaa kääntyä asianajajan puoleen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa jouduttuaan rikoksen uhriksi. Erityisesti vakavien rikosten ollessa kysymyksessä, avustajan käyttäminen edesauttaa asian selvittämistä ja uhrin oikeuksien toteutumista. Avustaja tarjoaa myös henkistä tukea ja apua prosessissa, vaikkakaan asianajaja ei voi korvata esimerkiksi rikosuhripäivystyksen arvokasta työtä.

Mihin asianajajaa tarvitaan?

Asianajaja avustaa rikoksen uhria esitutkinnassa ja kuulusteluissa, laatii asiakkaan puolesta mahdollisen korvausvaatimuksen sekä avustaa asiakasta asian käsittelyssä eri oikeusasteissa. Asianajotoimisto Advoline Oy:n asianajajilla on laaja kokemus rikoksen uhrien avustamisesta mitä erilaisimpien rikosten yhteydessä (petos- ja kavallusrikokset, varkaudet, pahoinpitelyt, henkirikokset, seksuaalirikokset, lapsiin kohdistuvat rikokset, ym.)

Mitä asianajajan käyttäminen maksaa?

Rikoksen uhrin avustajan palkkio voidaan tietyin edellytyksin maksaa valtion varoista. Myös oikeusturvavakuutus kattaa useissa tapauksissa suuren osan aiheutuneista kustannuksista. Aiheutuviin kustannuksiin ja niiden korvattavuuteen koskevat kysymykset käydään aina läpi asianajajan kanssa, ettei yllätyksiä aiheudu.

Yhteydenotot e-lomakkeella, puhelimitse tai sähköpostilla.

Asianajaja Lari Ruokamo avusti päämiestään peitellyn osingon verotusta koskevassa muutoksenhaussa hallinto-oikeudessa ja samaan kokonaisuuteen liittyvässä rikosasian esitutkinnassa, jossa rikosepäily koski törkeää kirjanpitorikosta ja törkeää veropetosta.

Verohallinto katsoi erääseen osakeyhtiöön tekemänsä verotarkastuksen perusteella, että Asianajotoimisto Advoline Oy:n päämies olisi saanut yhtiöstä peiteltyä osinkoa yli 100.000 euroa ja oikaisi verotusta verovelvollisen vahingoksi lisäämällä peitellyn osingon päämiehen verotettaviin ansiotuloihin. Päämies kiisti saaneensa peiteltyä osinkoa tai mitään muutakaan verotettavaa tuloa osakeyhtiöstä, ja haki muutosta hallinto-oikeudesta verotuksen oikaisulautakunnan päätökseen.

Päämiehen puolesta laaditussa valituksessa vedottiin keskeiseltä osin siihen, että yhtiön rahaliikenteestä verotarkastuksessa saatu selvitys ei tukenut miltään osin sitä, että päämies olisi käyttänyt yhtiössä minkäänlaista määräysvaltaa tai että yhtiöstä jaettuja varoja olisi päätynyt päämiehelle tai tämän lähipiirille. Hallinto-oikeus hyväksyi valituksessa esitetyn näkemyksen ja kumosi verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen ja määräsi peitellyn osingon verotuksen poistettavaksi. Hallinto-oikeuden päätös on toistaiseksi vailla lainvoimaa.

Verohallinto teki samassa asiassa myös tutkintapyynnön poliisille ja aloitetun esitutkinnan myötä päämies päätyi epäillyksi törkeästä kirjanpitorikoksesta ja törkeästä veropetoksesta. Päämiehen puolesta laadittiin loppulausunto esitutkinnassa kertyneestä aineistosta ja loppulausunnossa kiinnitettiin huomiota siihen, että X:llä ei ollut yhtiössä minkäänlaista määräysvaltaa, eikä yhtiön varoja ollut päätynyt lainkaan päämiehelle. Esitutkinta-aineiston päädyttyä syyttäjälle, syyttäjä päätyi tekemään päätöksen syyttämättä jättämisestä katsottuaan, ettei asiassa ollut todennäköisiä syitä, että epäilty olisi syyllistynyt niihin rikoksiin, joista häntä epäiltiin.

Asianajajan muodollisen pätevyyden voi tarkastaa Suomen asianajajaliiton internet-sivuilta osoitteesta https://www.asianajajaliitto.fi/asianajopalvelut/etsi_asianajaja. Asianajotoimisto on velvollinen tarkastamaan myös toimistossa työskentelevien muiden lakimiesten kuin asianajajien ammatillisen pätevyyden.

Hyvä asianajajatapa

”Asianajajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut tehtävät sekä kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa.” Hyvä asianajajatapa velvoittaa niin asianajajia kuin asianajotoimistossa työskenteleviä muita lakimiehiä. Kyseessä ovat eettiset tapaohjeet, joiden noudattamatta jättämisestä voi seurata erottaminen Suomen Asianajajaliitosta.

Asianajaja ja asianajotoimisto

Perustuslain 22 §:n mukaan myös tuomioistuimella on yleinen velvollisuus soveltaa perusoikeusmyönteistä tulkintatapaa. Luottamuksellisen viestin suojasta säädetään Euroopan Ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa ja perustuslain 10 §:ssä ja se on riippumaton käytetystä viestintämenetelmästä.

Telekuuntelusta, teknisestä seurannasta ja teknisestä laitetarkkailusta säädetään pakkokeinolain 10 luvussa. Telepakkokeinot ovat pääsääntöisesti luvanvaraisia. Useimmissa tapauksissa luvan voi myöntää tuomioistuin määräajaksi, yleensä kuukaudeksi kerrallaan, tutkinnanjohtajan hakemuksesta.

Olennaista telepakkokeinojen käytössä on, että niihin oikeus on vain esitutkintaviranomaisella eli poliisilla, tullilla ja rajavartiolaitoksella. Sama koskee PKL 10:56 §:n tarkoittamaa ylimääräisen tiedon käyttämistä. Kaikkien perusoikeusrajoitusten tulee olla tarkkarajaisia ja täsmällisesti laissa määriteltyjä.

Euroopan Unionin ja Yhdysvaltain oikeusapusopimuksesta ei voida ainakaan sanatarkasti johtaa sellaista oikeutta, joka FBI:lla voisi olla suomalaisessa lainkäytössä. Laki kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa (4/1994) puhuu myös erilaisista teknisistä mahdollisuuksista rikostorjunnassa.
Jotta EIS 6 artiklan tarkoittamat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytykset voivat olla käsillä, tulee todistelun olla laillisin keinoin hankittua. Varsinkin, jos kyse on ainoasta tai pääasiallisesta syytettä tukevasta todisteesta.

Korkeimman oikeuden vuosikirjaratkaisussa KKO 2016:17 ei ollut oikeutta käyttää kuuntelutallennetta seurattavan henkilön asianajajaan tätä koskevassa salassapitoa koskevassa asiassa. Siinä hyödyntämiskielto tehokkaasti esti syyksi lukevan tuomion.
Rikosprovokaatiolla tai muulla poliisin toimivallan ylityksellä hankittu todistelu on määrätty hyödyntämiskieltoon mm. EIT:n ratkaisukäytännössä tapauksissa Lee Davies v. Belgia 2009, Texeira de Castro v. Portugali 1998 ja Romanauskas v. Liettua 2008.

FBI:n tarjoaman haittaohjelman (Operation Trojan Shield) kautta hankitun todistelun käyttäminen rikosoikeudenkäynnissä on monilta osin kritiikille alttiina ja siksi olen käräjäoikeudessa vaatinut Anom-viestejä hyödyntämiskieltoon. Toisen valtion teknisten seurantamenetelmien suora soveltaminen todisteiden hankinnassa ei ole miltään osin yksinkertainen kysymys erilaisten toimivaltuuksien ja oikeusturvatakeiden vuoksi. FBI ei ole Suomessa lain tarkoittama esitutkintaviranomainen, eikä se voi saada lupaa salaisten pakkokeinojen käyttöön Suomessa Suomen kansalaisia vastaan.
Kirjoittaja: asianajaja Kari Kuusisto

Ensimmäiset tuomiot ovat saaneet lainvoiman koskien ns. Silkkitien kautta huumausaineita sekä kiellettyjä lääke- ja doping-aineita tilanneita henkilöitä.

Asianajaja Kari Kuusisto avusti menestyksellä huumausainerikoksesta syytettyä vastaajaa käräjäoikeudessa. Vastaaja oli tilannut Silkkitien kautta toistuvasti pieniä määriä bentsodiatsepiineja, joille olisi muutoinkin ollut tarvetta sairauden hoidossa. Tapauksessa oli kysymys kaikkein lievimpään luokkaan huumausaineiksi luettavista rauhoittavista lääkkeistä. Jos tilaukset olisi tehty Suomesta, olisi kyse ollut pelkästä huumausaineen käyttörikoksesta, jolloin syyteoikeus olisi ollut vanhentunut. 

Oikeus totesi vastaajan syyllistyneen huumausainerikokseen, minkä hän oli myös tunnustanut, mutta jätti hänet tuomitsematta rangaistukseen asiassa. Puolustus vetosi onnistuneesti useisiin asiassa käsillä olleisiin lieventäviin seikkoihin. Syyttäjä vaati joko sakkoa tai ehdollista vankeutta.

Rikoslain (39/1889) 50 luvun 7 §:ssä on säädetty erikseen toimenpiteistä luopumisesta. Säännöksen mukaan huumausaineen käyttöön liittyvästä rikoksesta voidaan jättää syyte nostamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos epäiltyä rikosta on huumausaineen määrä ja laatu, käyttötilanne sekä olosuhteet muutoinkin huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä, taikka tekijä on hakeutunut sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymään hoitoon.

Asianajaja Juha Räihä avusti menestyksekkäästi päämiestään Kanta-Hämeen käräjäoikeuden asiassa, joka koski avunantoa törkeän rahanpesun yritykseen. Syytteen mukaan vastaaja avusti päätekijää törkeän rahanpesun yrityksessä suostumalla siihen, että olisi valmis ottamaan vastaan hänen ja päätekijän yhteiseen asuntoon anastetuksi tietämiään tauluja. Rikos jäi syytteen mukaan yritykseksi, koska tauluja ei koskaan onnistuttu toimittamaan.

Syytteen syytteen hylkäämisen perusteista

Puolustuksen lähtökohta oli, ettei perjantaipäivänä annettu suostumus yksinään riitä osoittamaan, että vastaaja olisi ollut vielä taulujen sovitulla toimittamishetkellä sunnuntaina suostuvainen ottamaan taulut vastaan. Tämän lisäksi puolustuksessa vedottiin siihen, ettei vastaaja tosiasiassa ollut tietoinen taulujen alkuperästä, eikä päätekijän väitetystä päärikoksesta, eli törkeästä rahanpesusta. Käräjäoikeus totesi tuomion perusteluissa, ettei vastaaja ollut osoittanut ryhtyneensä mihinkään toimiin suostumuksensa peruuttamisen johdosta. Aktiivisen toiminnan osalta hänen osallisuutensa olisi kuitenkin joka tapauksessa rajoittunut taulujen tuojan sisälle päästämiseen, ja tältä osin hänellä ei todennäköisesti olisi ollut mahdollisuutta toimia toisin. Käräjäoikeus katsoi, ettei tässä tapauksessa aiotun menettelyn voitu katsoa täyttävän avunannon tunnusmerkistöä, joten syyte hylättiin.

Tuomio ei ole lainvoimainen.