Rangaistuksen mittaaminen – törkeä dopingrikos

Asianajotoimisto Advoline Oy:n asianajaja Tatu Henriksson avusti päämiestään Helsingin hovioikeudesta korkeimpaan oikeuteen päätyneessä törkeää dopingrikosta koskevassa asiassa R2014/818. Asiassa oli kysymys dopingaineiden maahantuonnista, joiden määrä on riidaton. Korkein oikeus vahvisti tuomiossaan aikaisempien ratkaisujen KKO:2008:51 ja KKO:2009:67 periaatteen siitä, että rangaistus mitataan lähtökohtaisesti ns. käyttöjaksomenetelmällä, jossa yhdellä käyttöjaksolla tarkoitetaan noin neljän kuukauden dopingaineiden käyttöaikaa, sisältäen aktiivisten käyttövaiheiden välisen ajan, jolloin dopingaineita ei käytetä. Määriä arvioidaan injektoitavien valmisteiden osalta käytännössä millilitroissa siten, että yhden käyttöjakson aikana käytettäisiin 30ml injektoitavaa testosteronia tai anabolista steroidia. Mainituissa ratkaisuissa ei anneta juurikaan merkitystä sille, onko käytetty dopingaine testosteronia vai anabolista steroidia. Testosteronin ja muiden anabolisten steroidien käyttömäärät millilitroina vaihtelevat kuitenkin huomattavasti riippuen dopingaineesta ja sen vahvuudesta.

Kyseessä ei ollut ennakkoratkaisu, eikä tuomio ollut yksimielinen. Oikeusneuvos Littusen esittämän eriävän mielipiteen mukaan: “Sellaiseen yleistävään arvioon, jonka mukaan ampullimuotoista dopingainetta käytettäisiin aina sama määrä siitä riippumatta, sisältävätkö ne anabolisia steroideja vai testosteronivalmistetta, ei ole hyväksyttäviä perusteita.” Oikeusneuvos Littunen ja hänen eriävään mielipiteeseensä yhtynyt oikeusneuvos Jokela jäivät kuitenkin vähemmistöön kolmen oikeusneuvoksen ollessa toista mieltä. Oikeustila ei täten muuttunut ja vastaisuudessakin rangaistuksen mittaamisessa testosteroni ja anaboliset steroidit, riippumatta niiden laadusta ja todellisista käyttömääristä, rinnastetaan toisiinsa.

Helsingin käräjäoikeuden tuomio asiassa R 14/8864 (Trevoc juttu)

Asianajaja Juha Räihä avusti menestyksekkäästi päämiestään niin kutsutun Aarnio-oikeudenkäynnin Trevoc-haarassa, jossa tuomio annettiin tiistaina 2.6.2015. Käräjäoikeus hylkäsi päämieheen kohdistetun syytteen rekisterimerkintärikoksesta (rikoslaki 16 luku 7 §). Tapauksessa päämies oli toiminut Trevoc Oy:n hallituksessa 6.1.2008 – 17.8.2009. Syyttäjän mukaan päämiehellä ei ollut yhtiön hallituksessa tosiasiallista asemaa, vaan hän oli aiheuttanut oikeudellisesti merkityksellisen virheen kaupparekisteriin antamalla rekisterinpitäjälle virheellisen kuvan yhtiön tosiasiallisesta johdosta. Tosiasiallinen toimija yhtiössä oli syyttäjän mukaan yhtiön osakkeita omistanut päämiehen puoliso, joka KRP:n sivutoimiluvan peruuttamisen vuoksi oli itse estynyt toimimaan yhtiön hallituksessa.

Syytteeseen vastattaessa vedottiin ensisijaisesti siihen, että päämiehellä oli vastoin syyttäjän käsitystä yhtiön hallituksessa tosiasiallinen asema. Toissijaisesti katsottiin, että vaikka tosiasiallista asemaa ei yhtiössä olisi ollutkaan, ei päämiehellä ollut harhauttamis- tai hyötymistarkoitusta. Syytteen kiistämistä perusteltiin lisäksi muun muassa sillä, että perheenjäsenten käyttäminen yhtiön hallituksessa on varsin tavanomaista, ja tämän järjestelyn myötä päämiehen osakkeita omistanut puoliso sai oman edustajansa hallitukseen. Lisäksi yhtiön toimialan suppeuden vuoksi harhauttaminen olisi ollut tosiasiallisesti myös mahdotonta.

Käräjäoikeus viittasi 284 sivuisessa tuomiossaan muun muassa korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöön (KKO 2004:88 ja 2012:41) ja totesi, että vaikka kaupparekisteriin annettu tieto on ollut muodollisesti oikea, on se kuitenkin antanut harhaanjohtavan kuvan siitä, miten yhtiön hallinto oli tosiasiallisesti järjestetty. Nimenkirjoitusoikeuden puuttumisen vuoksi päämiehen hallitusjäsenyydellä ei ollut merkitystä esimerkiksi yhtiön sopimussuhteisiin tai yhtiön luotottamiseen, ja tästä syystä asiaa tulee tarkastella ainoastaan päämiehen puolison sivutoimilupapäätösten ehtojen noudattamisen kannalta. Käräjäoikeus katsoi, että kysymyksessä oleva tieto on ollut oikeudellisesti merkittävä, mutta ollut sitä ainoastaan mainitun sivutoimiluvan kannalta, eli sillä on ollut merkitystä vain SUPOlle ja KRP:lle. Käsittelyn aikana tuli näytetyksi, ettei päämies ollut tietoinen sivutoimilupapäätösten sisällöstä. Hänellä oli ollut lupa luottaa osakkeenomistajien antamiin tietoihin sekä siihen, että hänelle esitetty hallitukseen valitsemista koskenut pyyntö on ollut aito. Näin ollen päämiehen on katsottu toimineen niin kutsutun tunnusmerkistöerehdyksen vallassa, ja hänen toiminnaltaan on puuttunut tahallisuus.