Peitellystä osingonjaosta hallinto- ja rikosprosessissa

OTM Lari Ruokamo avusti päämiestään peitellyn osingon verotusta koskevassa muutoksenhaussa hallinto-oikeudessa ja samaan kokonaisuuteen liittyvässä rikosasian esitutkinnassa, jossa rikosepäily koski törkeää kirjanpitorikosta ja törkeää veropetosta.

Verohallinto katsoi erääseen osakeyhtiöön tekemänsä verotarkastuksen perusteella, että Asianajotoimisto Advoline Oy:n päämies olisi saanut yhtiöstä peiteltyä osinkoa yli 100.000 euroa ja oikaisi verotusta verovelvollisen vahingoksi lisäämällä peitellyn osingon päämiehen verotettaviin ansiotuloihin. Päämies kiisti saaneensa peiteltyä osinkoa tai mitään muutakaan verotettavaa tuloa osakeyhtiöstä, ja haki muutosta hallinto-oikeudesta verotuksen oikaisulautakunnan päätökseen.

Päämiehen puolesta laaditussa valituksessa vedottiin keskeiseltä osin siihen, että yhtiön rahaliikenteestä verotarkastuksessa saatu selvitys ei tukenut miltään osin sitä, että päämies olisi käyttänyt yhtiössä minkäänlaista määräysvaltaa tai että yhtiöstä jaettuja varoja olisi päätynyt päämiehelle tai tämän lähipiirille. Hallinto-oikeus hyväksyi valituksessa esitetyn näkemyksen ja kumosi verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen ja määräsi peitellyn osingon verotuksen poistettavaksi. Hallinto-oikeuden päätös on toistaiseksi vailla lainvoimaa.

Verohallinto teki samassa asiassa myös tutkintapyynnön poliisille ja aloitetun esitutkinnan myötä päämies päätyi epäillyksi törkeästä kirjanpitorikoksesta ja törkeästä veropetoksesta. Päämiehen puolesta laadittiin loppulausunto esitutkinnassa kertyneestä aineistosta ja loppulausunnossa kiinnitettiin huomiota siihen, että X:llä ei ollut yhtiössä minkäänlaista määräysvaltaa, eikä yhtiön varoja ollut päätynyt lainkaan päämiehelle. Esitutkinta-aineiston päädyttyä syyttäjälle, syyttäjä päätyi tekemään päätöksen syyttämättä jättämisestä katsottuaan, ettei asiassa ollut todennäköisiä syitä, että epäilty olisi syyllistynyt niihin rikoksiin, joista häntä epäiltiin.

Oleskeluluvan myöntäminen yksilöllisestä inhimillisestä syystä

Asianajaja Juha Räihä avusti Maahanmuuttovirastossa ja Helsingin hallinto-oikeudessa kosovolaista turvapaikanhakijaperhettä, joka oli saapunut Suomeen etsimään hoitoa kuurolle tyttärelleen. Perheen 3-vuotias tytär oli Kosovossa todettu syntymäkuuroksi, mutta lääkäreiden mukaan hänen kuulonsa olisi pelastettavissa, mikäli hänen välikorvaansa asennettaisiin ennen kuuden vuoden ikää leikkauksella eräänlainen pysyväisimplantti. Tätä leikkausta ei Kosovossa ollut mahdollista suorittaa edes yksityissairaaloissa, mistä syystä perhe lähti etsimään turvapaikkaa toivoen, että Suomessa heitä voitaisiin auttaa.

Maahanmuuttovirasto hylkäsi perheen turvapaikkahakemuksen 17.6.2015 tekemällään päätöksellä ilmeisen perusteettomana (UlkomL 101 §), koska perhe ei ollut turvapaikkapuhuttelussa edes pyrkinyt esittämään mitään ulkomaalaislain 6 luvun tuntemaa perustetta kansainvälisen suojelun antamiselle. Turvapaikkahakemuksen yhteydessä tutkitaan viran puolesta myös tiettyjä muita oleskelulupaperusteita, ja Maahanmuuttovirasto joutuikin täten ottamaan kantaa myös perheen mahdollisuuteen saada suoraan lain perusteella Suomesta oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä. Ulkomaalaislain 52 §:n mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa. Maahanmuuttovirasto virasto vetosi lainkohtaa koskevaan hallituksen esitykseen (HE 28/2003), jossa muun muassa todetaan oleskeluluvan myöntämisen perusteena terveydentilan vuoksi olevan se, että ulkomaalaisen olisi mahdotonta saada välttämätöntä hoitoa kotimaassaan. Yksittäisessä tapauksessa täytyisi lisäksi olla muita seikkoja, jotka tekevät kotimaahan palaamisen inhimillisesti katsoen poissuljetuksi vaihtoehdoksi. Lisäksi Maahanmuuttovirasto katsoi, että maatietojen perusteella kuurojen tilanne Kosovossa on tiedostettu ja heidän asemaansa yhteiskunnassa pyritään parantamaan. Oleskelulupaa ei myönnetty.

Perhe valitti hallinto-oikeuteen 24.6.2015 vedoten pääasiassa siihen, että lapsen kuulon pelastamatta jättäminen olisi tässä tapauksessa kohtuutonta, kun kuulo olisi samaan aikaan kohtuullisin toimin pelastettavissa. Inhimillisesti katsoen haavoittuvassa asemassa olevan lapsen kuulon pelastamisen olisi oltava ensisijainen ratkaisu ja vasta tämän epäonnistuttua tulisi arvioida kuuroille Kosovossa järjestettävien tukitoimien riittävyyttä. Lisäksi vedottiin muun muassa YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 artiklaan sekä lisäselvityksenä erinäisiin lääkärinlausuntoihin. Hallinto-oikeus päätyikin välipäätöksellään 20.7.2015 kieltämään käännyttämisen täytäntöönpanon asian käsittelyn ajaksi.

Hallinto-oikeus antoi ratkaisunsa pääasiassa 22.12.2015. Hallinto-oikeus katsoi, että oleskeluluvan epäämistä olisi lapsen edun ja terveydentilasta saadun selvityksen sekä valittajan olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen pidettävä ulkomaalaislain 52 §:n perusteella ilmeisen kohtuuttomana ja perheelle tulee myöntää oleskeluluvat yksilöllisestä inhimillisestä syystä.