Salakuljetus ja törkeä veropetos

Asianajotoimisto Advoline Oy:n asianajaja Juha Räihän avusti menestyksekkääsi vastaajaa ns. laajassa nuuskajutussa Helsingin käräjäoikeudessa, jossa syytteet salakuljetuksesta ja törkeästä veropetoksesta hylättiin.

Asianajotoimisto Advoline Oy:n päämies oli lainannut veljelleen laivayhtiön kanta-asiakaskorttia, jota oli käytetty laivalta tapahtuneiden nuuskaostojen yhteydessä siten, että kortille oli kirjattu ostoina kaikkiaan 2930 rasiaa nuuskaa. Syyttäjä ja tulli asianomistajana katsoivat, että vastaaja olisi korttia lainaamalla osallistunut nuuskan laittomaan maahantuontiin ja tätä kautta salakuljetukseen. Vastaaja rinnastettiin syytteessä päätekijöihin ja varsinaisiin maahantuojiin myös törkeän veropetoksen osalta, kun hänen väitettiin veron välttämistarkoituksessa tuoneen maahan nuuskaa elinkeinotoimintaansa varten.

Vastaaja ei ollut tuonut maahan nuuskaa, eikä saanut kanta-asiakaspisteitä lukuun ottamatta mitään hyötyä toiminnasta. Riidanalaista oli vastaajan tietoisuus ostoista ja mikä hänen hyötynsä asiassa oli ollut. Oikeudenkäynnin kestäessä käytiin laajaa juridista argumentaatiota muun muassa maahantuontiin osallistumisen sisällöstä EU-oikeuden valossa, rikoshyödyn merkityksestä tässä asiassa sekä siitä, missä määrin tekijöiden toiminnan moitittavuutta voidaan rinnastaa toisiinsa. Vastaajan puolesta myös pyydettiin tuomioistuinta pyytämään ennakkoratkaisu EU-tuomioistuimelta siinä tapauksessa, että käräjäoikeus päätyisi katsomaan pelkän kanta-asiakaskortin lainaamisen olevan maahantuontiin osallistumista (Tullikoodeksiin artiklan 202 3-kohdan tulkinta).

Käräjäoikeus katsoi, että lainaamalla kanta-asiakaskorttiaan vastaaja on hyväksynyt tai ainakin suhtautunut välinpitämättömästi mahdollisuuteen, että kortille kirjataan myös laittomia nuuskaostoksia (ns. olosuhdetahallisuus). Kortin luovuttamisen jälkeen vastaajan ei kuitenkaan katsottu voineen vaikuttaa nuuskan ostamiseen laivalta tai nuuskan ilmoittamatta jättämiseen tullille. Vastaajan ei myöskään voitu katsoa olleen tietoinen siitä, että nuuskat tuodaan maahan veroja välttäen. Asian käsittely jatkuu hallinto-oikeudessa, jossa on vielä vireillä tullin jälkikantopäätöksiä koskeva hallintovalitus.

Rangaistuksen mittaaminen – törkeä dopingrikos

Asianajotoimisto Advoline Oy:n asianajaja Tatu Henriksson avusti päämiestään Helsingin hovioikeudesta korkeimpaan oikeuteen päätyneessä törkeää dopingrikosta koskevassa asiassa R2014/818. Asiassa oli kysymys dopingaineiden maahantuonnista, joiden määrä on riidaton. Korkein oikeus vahvisti tuomiossaan aikaisempien ratkaisujen KKO:2008:51 ja KKO:2009:67 periaatteen siitä, että rangaistus mitataan lähtökohtaisesti ns. käyttöjaksomenetelmällä, jossa yhdellä käyttöjaksolla tarkoitetaan noin neljän kuukauden dopingaineiden käyttöaikaa, sisältäen aktiivisten käyttövaiheiden välisen ajan, jolloin dopingaineita ei käytetä. Määriä arvioidaan injektoitavien valmisteiden osalta käytännössä millilitroissa siten, että yhden käyttöjakson aikana käytettäisiin 30ml injektoitavaa testosteronia tai anabolista steroidia. Mainituissa ratkaisuissa ei anneta juurikaan merkitystä sille, onko käytetty dopingaine testosteronia vai anabolista steroidia. Testosteronin ja muiden anabolisten steroidien käyttömäärät millilitroina vaihtelevat kuitenkin huomattavasti riippuen dopingaineesta ja sen vahvuudesta.

Kyseessä ei ollut ennakkoratkaisu, eikä tuomio ollut yksimielinen. Oikeusneuvos Littusen esittämän eriävän mielipiteen mukaan: “Sellaiseen yleistävään arvioon, jonka mukaan ampullimuotoista dopingainetta käytettäisiin aina sama määrä siitä riippumatta, sisältävätkö ne anabolisia steroideja vai testosteronivalmistetta, ei ole hyväksyttäviä perusteita.” Oikeusneuvos Littunen ja hänen eriävään mielipiteeseensä yhtynyt oikeusneuvos Jokela jäivät kuitenkin vähemmistöön kolmen oikeusneuvoksen ollessa toista mieltä. Oikeustila ei täten muuttunut ja vastaisuudessakin rangaistuksen mittaamisessa testosteroni ja anaboliset steroidit, riippumatta niiden laadusta ja todellisista käyttömääristä, rinnastetaan toisiinsa.

Vastuunrajoitus – kiinteistön kauppa

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO:2012:72 ottanut kantaa vastuunrajoitusehdon sitovuuteen kiinteistönkaupassa, jonka molemmat osapuolet ovat oikeushenkilöitä. Vastuunrajoituslausekkeen mukaan ostaja otti “vastattavakseen kaikista mahdollisista rakennuksen korjaamisessa tai purkamisessa tarvittavista toimenpiteistä ja näistä aiheutuvista kustannuksista siitä huolimatta, oliko niitä huomioitu kustannusarviossa, ja olivatko ne olleet kaupantekohetkellä mahdollisesti piileviä tai oliko niillä terveydelle tai ympäristölle haitallisia vaikutuksia”.

Korkeimman oikeuden ratkaisun mukaan vastuunrajoitusehto oli riittävästi yksilöity ja ostaja oli ottanut harkitun liiketaloudellisen riskin kauppakirjan allekirjoittaessaan. Merkitystä on lisäksi annettu sille, että ostaja oli ollut pitkän ajan vuokralaisena käsillä olevassa kiinteistössä ja tuntenut sen hyvin.

Mielenkiintoisena nyanssina korkeimman oikeuden ratkaisussa voidaan pitää sitä, että siinä otetaan nimenomaisesti kantaan ainoastaan oikeushenkilöiden välisen kaupan vastuunrajoitusehtoon. Korkeimman oikeuden tuomion perusteluiden mukaan: “Yksilöimättömän, myyjän vastuun täysin poissulkevan ehdon on oikeuskirjallisuudessa katsottukin olevan helposti kohtuuton. Oikeuskäytännössä näin on katsottu kysymyksen ollessa kaupasta, jossa ostajana on yksityinen henkilö.” Tästä huolimatta ratkaisulla lienee vaikutusta myös tapauksiin, joissa ostajana on yksityishenkilö.

Kiinteistön (ja asuntokauppalaissa tarkoitetun asunnon) kaupan vastuunrajoitusehdon käyttöä harkittaessa kannattaa ottaa yhteyttä asianajajaan mahdollisten sudenkuoppien välttämiseksi. Kiinteistönvälittäjän ammattitaito harvoin tähän riittää. Edelleenkin siis yksilöimättömän tai riittämättömästi yksilöidyn vastuunrajoitusehdon käyttäminen voi johtaa siihen, että ehto katsotaan kohtuuttomaksi ja ostajalle voi muodostua oikeus hinnanalennukseen ja/tai vahingonkorvaukseen vastuunrajoitusehdosta riippumatta.

Asianajotoimisto Advoline Oy hoitaa kiinteistö- ja asuntokauppoihin liittyviä virhevastuuasioita tuomioistuimissa ja erilaisissa sovintomenettelyissä.