Yleinen luovutuslaki – Euroopan Unionin kansalaisen luovuttaminen

Asianajaja Tatu Henriksson avusti päämiestään lain rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta (ns. yleinen luovutuslaki) mukaisessa asiassa. Läpikulkumatkalla ollut EU-kansalainen otettiin kiinni Helsinki-Vantaan lentoasemalla Moldovan ns. diffuusiokuulutuksen perusteella. Myöhemmin Moldova vaati kyseistä henkilöä luovutettavaksi Moldovaan. Yleinen luovutuslaki sallii muiden kuin Suomen kansalaisten luovuttamisen tietyin edellytyksin. Myöskään EU:n lainsäädännössä ei seuraa suoranaista estettä luovuttaa toisen maan EU-kansalaista EU:n ulkopuolelle. EU-kansalaisen kotivaltiolle on kuitenkin EUT:n oikeuskäytännössä annettu mahdollisuus eurooppalaisella pidätysmääräyksellä vaatia henkilö luovutettavaksi kotivaltioonsa (ns. Petruhhin tapaus, ECLI:EU:C:2016:630).

Luovuttamisen kieltäminen

Asianajotoimisto Advoline Oy:n asiakas ei ole koskaan käynytkään Moldovassa ja asiaan liittyi lukuisia vähintäänkin arveluttavia yksityiskohtia. Korkein oikeus on antanut lausunnon luovuttamisen edellytyksistä, luovutettavaksi vaaditun vastustaessa luovuttamista. Korkeimmalle oikeudelle toimitettiin laajaa selvitystä Moldovan ihmisoikeustilanteesta, jonka perusteella korkein oikeus lausui, ettei Moldovan luovuttamispyyntöön voida suostua, koska luovuttaminen loukkaisi Euroopan Unioinin perusoikeuskirjan 19 artiklaa (ketään ei saa palauttaa, karkottaa tai luovuttaa sellaiseen maahan, jossa häntä vakavasti uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai halventava rangaistus tai kohtelu) ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa (ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla). Korkein oikeus määräsi päämiehen päästettäväksi heti vapaaksi.

Avunanto törkeän rahanpesun yritykseen

Asianajaja Juha Räihä avusti menestyksekkäästi päämiestään Kanta-Hämeen käräjäoikeuden asiassa, joka koski avunantoa törkeän rahanpesun yritykseen. Syytteen mukaan vastaaja avusti päätekijää törkeän rahanpesun yrityksessä suostumalla siihen, että olisi valmis ottamaan vastaan hänen ja päätekijän yhteiseen asuntoon anastetuksi tietämiään tauluja. Rikos jäi syytteen mukaan yritykseksi, koska tauluja ei koskaan onnistuttu toimittamaan.

Syytteen syytteen hylkäämisen perusteista

Puolustuksen lähtökohta oli, ettei perjantaipäivänä annettu suostumus yksinään riitä osoittamaan, että vastaaja olisi ollut vielä taulujen sovitulla toimittamishetkellä sunnuntaina suostuvainen ottamaan taulut vastaan. Tämän lisäksi puolustuksessa vedottiin siihen, ettei vastaaja tosiasiassa ollut tietoinen taulujen alkuperästä, eikä päätekijän väitetystä päärikoksesta, eli törkeästä rahanpesusta. Käräjäoikeus totesi tuomion perusteluissa, ettei vastaaja ollut osoittanut ryhtyneensä mihinkään toimiin suostumuksensa peruuttamisen johdosta. Aktiivisen toiminnan osalta hänen osallisuutensa olisi kuitenkin joka tapauksessa rajoittunut taulujen tuojan sisälle päästämiseen, ja tältä osin hänellä ei todennäköisesti olisi ollut mahdollisuutta toimia toisin. Käräjäoikeus katsoi, ettei tässä tapauksessa aiotun menettelyn voitu katsoa täyttävän avunannon tunnusmerkistöä, joten syyte hylättiin.

Tuomio ei ole lainvoimainen.

Verotarkastuskertomuksen merkityksestä rikosasiassa

Rikosasiassa syyttäjä on velvollinen näyttämään syyteen toteen, kun taas hallinnollisessa verotusmenettelyssä verovelvollisen tulee näyttää toimineensa lain mukaisesti. Käräjäoikeuksissa verotarkastuskertomus on katsottu liian usein riittäväksi näytöksi vastaajan lainvastaisesta menettelystä, vaikka todistustaakkasäännökset ovat täysin käänteiset. Ongelma aktualisoituu nimenomaan talousrikoksissa, jotka ilmoitetaan poliisille verottajan toimesta.

Korkein oikeus on linjannut ennakkoratkaisussaan KKO 2011:20 seuraavaa:

Korkein oikeus toteaa, että rikosasiassa vastaajalla ei ole velvollisuutta esittää syyttömyyttään tukevaa näyttöä, vaan syyttäjän on näytettävä syyte toteen. Tältä osin rikosasian oikeudenkäynti poikkeaa esimerkiksi hallinnollisesta verotusmenettelystä, jonka osalta laissa on säädetty verotarkastuksen kohteelle velvollisuus esittää selvitystä verotukseensa vaikuttavista seikoista. Esimerkiksi verotettavaa tuloa vähentävien kulujen osalta voidaan rikosasian vastaajan kannalta yleensä pitää riittävänä niin yksityiskohtaista ja uskottavaa väitettä, että syyttäjälle voidaan asettaa velvollisuus osoittaa esimerkiksi vertailutietoja hankkimalla, ettei vastaajan väite pidä paikkansa. Rikosasian käsittely poikkeaa myös suullisen todistelun vastaanottamisen välittömyyttä koskevien säännösten johdosta verotarkastusmenettelystä, jossa hankitaan selvitystä hallinnollisen verotuspäätöksen perusteeksi. Verotarkastuksessa tehtyjä johtopäätöksiä ei siten voida ottaa sellaisinaan rikosasiassa tuomion perusteeksi, vaan tapauskohtaisesti on arvioitava, mikä merkitys verotarkastuksessa esiin tulleille seikoille on näyttöä arvioitaessa annettava. Syyksilukeminen on voitava perustaa rikosoikeudellisiin periaatteisiin ja rikosoikeudenkäynnin menettelytapoihin.

Aika näyttää, kuinka korkeimman oikeuden linjaus otetaan alemmissa oikeusasteissa huomioon. Talousrikoksiin erikoistuneet asianajajat osaavat tuoda syytetyn kannalta merkitykselliset seikat esille jo käräjäoikeudessa ja asianajajan puoleen kannattaakin kääntyä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta enemmiltä ongelmilta vältytään.