Tuomioistuinsovittelusta

Riita-asiassa oikeudenkäynnin vaihtoehtona on sovintomenettely (tuomioistuinsovittelu). Laki riita-asioiden sovittelusta on ollut voimassa jo useita vuosia, mutta vasta viimeaikoina tuomioistuimet ovat aktiivisesti edistäneet tuomioistuinsovittelun toteutumista. Tuomioistuinsovittelun yleistymistä on edesauttanut myös oikeusturvavakuutuksia tarjoavien yhtiöiden myönteinen suhtautuminen sovitteluprosessiin, eli mm. kotivakuutuksen yhteydessä olevasta oikeusturvavakuutuksesta on mahdollista saada korvausta tuomioistuinsovittelun kustannuksista.

Tuomioistuinsovittelussa on tarkoitus auttaa osapuolia löytämään riitaansa ratkaisu. Sovittelussa voidaan tuoda esiin myös muita kuin juridisia näkökulmia ja asioita myös riitakysymyksen ulkopuolelta. Sovittelijana toimii käräjäoikeuden tuomari ja saavutettu sovinto on täytäntöönpantavissa esimerkiksi ulosottotoimin kuten lainvoimainen tuomio. Tällöin säästetään aikaa ja kustannuksia, kun asiasta valittaminen ylempiin instansseihin ei ole mahdollista. Tämä seikka tulee kuitenkin tarkoin ottaa huomioon sovinnon edellytyksiä harkittaessa.

Vaikka tuomioistuinsovittelu ei edellytä avustajan käyttämistä, niin varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa asiaa on käsitelty kirjallisessa valmistelussa käräjäoikeudessa asianajajan käyttäminen on hyvinkin perusteltua.

Rikoshyödyn palauttaminen – Wincapita

Asianajotoimisto Advoline Oy:n lakimies Juha Räihä avusti menestyksekkäästi vastaajaa Vantaan käräjäoikeudessa WinCapitan hyötykanteita koskevassa oikeudenkäynnissä. Tapauksessa oli kysymys syyttäjän vaatimuksesta, jonka mukaan WinCapitaan sijoittaneita ja klubista voittoja saaneita henkilöitä vaadittiin palauttamaan valtiolle klubista nostamansa voitot rikoksella saatuna hyötynä. Syyttäjä vaati vastaajaa palauttamaan noin 10.000 euroa rikoshyötynä rikoslain 10 luvun 2 §:n perusteella. Vaatimus kiistettiin perusteettomana, ja toissijaisesti puolustus katsoi, että menettämisseuraamusta tulisi kohtuullistaa rikoslain 10 luvun 10 §:n nojalla.

Asiassa oli riidatonta, että vastaaja oli vilpittömässä mielessä klubin toiminnan luonteen suhteen. Klubin maksamien tuottojen katsottiin kuitenkin olevan rikoshyötyä riippumatta siitä, ovatko saajat olleet osallisia rikokseen tai tietoisia toiminnan rikollisesta luonteesta. Käräjäoikeus katsoi, että vastaajan henkilökohtaiset olosuhteet huomioon ottaen osaakaan hänen saamastaan rikoshyödystä ei ollut kohtuullista tuomita valtiolle menetetyksi. Tällä perusteella vastaajan klubista saamat varata jätettiin kokonaisuudessaan tuomitsematta valtiolle.