Rangaistuksen mittaamisesta huumausainerikoksissa (KKO:2017:9)

Korkein oikeus on antanut merkittävän vahvennetun jaoston ennakkopäätöksen KKO:2017:9 liittyen huumausainerikosten rangaistusten mittaamiseen.

Ennakkopäätöksessä on ollut kysymys amfetamiinista, mutta ratkaisu tulee vaikuttamaan laajemminkin mittaamisratkaisuihin myös muiden huumausaineiden osalta. Ennakkopäätöksen tekstitiivistelmän mukaan: ”A oli tuonut laittomasti maahan 7884 grammaa 38 – 45 -prosenttista amfetamiinia edelleen levittämistä varten. A oli toiminut niin sanottuna kuriirina kuljettamalla saamiensa ohjeiden mukaan palkkiota vastaan huumausaine-erän sisältäneen henkilöauton Virosta Suomeen. Teon kohteena olleen huumausaineen määrän ja laadun lisäksi Korkein oikeus otti huomioon A:n epäitsenäisen ja muita osallisia rajoitetumman aseman huumausaineiden maahantuonnissa ja tuomitsi A:n rangaistukseen, joka oli huomattavasti alempi kuin tällaisen huumausaine-erän laittomasta maahantuonnista olisi muutoin tuomittu.”

Korkein oikeus on perusteluissaan muun ohella todennut:

11. Oikeuskäytännössä rangaistus huumausainerikoksesta määräytyy usein melko kaavamaisesti aineen määrän ja laadun perusteella. Tämä edistää rangaistusten mittaamisessa rangaistuskäytännön yhtenäisyyttä ja ennakoitavuutta. Toisaalta huumausainerikokset ovat kohdistuneet yhä suurempiin määriin huumausainetta ja niiden kohteeksi on tullut lukuisia uusia erittäin vaarallisina pidettäviä huumausaineita. Tämä on yhdessä edellä mainitun kaavamaisen mittaamistavan kanssa johtanut törkeistä huumausainerikoksista tuomittavien rangaistusten kohoamiseen lähelle enimmäisrangaistusta myös sellaisista teoista, jotka eivät tekotavoiltaan ole kaikkein vahingollisimpia, vaarallisimpia ja suurinta syyllisyyttä osoittavia. Ankarimmat rangaistukset eivät siten kohdistu vain kaikkein törkeimpiin huumausainerikoksiin eivätkä tekojen rangaistusarvot ole riittävästi erotettavissa toisistaan. Samalla törkeiden huumausainerikosten rangaistuskäytäntö on erkaantunut muun tyyppisistä rikoksista, joissa on sama rangaistusasteikko.

12. Huumausainerikoksesta tuomittavan rangaistuksen ei tule perustua yksin rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatuun ja määrään, vaan rangaistuksen mittaamisessa on otettava huomioon kaikki rikoslain 6 luvun 4 §:ssä mainitut seikat. Etenkin törkeimmissä huumausainerikoksissa teon rangaistusarvoon vaikuttavat merkittävästi myös muut seikat kuin rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatu ja määrä. Erityisesti laajamittaiseen huumausaineiden laittomaan maahantuontiin osallistuu yleensä useita henkilöitä selvästi erilaisissa tehtävissä. Tehtävän osoittama syyllisyys voi tällöin vaihdella rikokseen osallisten välillä huomattavasti.

Viitatussa rikoslain 6 luvun 4 §:ssä todetaan: ”Rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.” Käytännössä korkeimman oikeuden kannanotto tarkoittaa sitä, että vastaisuudessa alempien oikeusasteiden tulee arvioida tarkemmin tekijöiden syyllisyyttä ja osallisuutta, eikä kaavamaisesti noudattaa ns. taulukkorangaistuksia (mm. Helsingin hovioikeuspiirin laatuhanke 4.12.2006), jotka ovat perustuneet hyvin pitkälle huumausaineiden määrään ja laatuun.

Näytön arvioinnista – törkeä veropetos ja törkeä kirjanpitorikos

Asianajaja Tatu Henriksson avusti menestyksekkäästi päämiestään Hyvinkään käräjäoikeudessa törkeää veropetosta ja törkeää kirjanpitorikosta koskevassa asiassa. Syytteiden mukaan vastaaja olisi viennyt kirjanpitoon vääriä ja totuutta vastaamattomia tositteita ja tällä menettelyllä välttänyt arvonlisäveroa ja tuloveroa, sekä vaikeuttanut oikean ja riittävän kuvan saamista yhtiön toiminnasta ja taloudellisesta asemasta.

Syyttäjä ja verottaja katsoivat, että erinäisistä laskujen ja laskuttajayhtiön sinänsä riidattomien epäselvyyksien vuoksi laskujen peruste olisi ollut virheellinen, eikä laskujen mukaisia tuotannontekijöitä oltaisi lainkaan hankittu. Asian ratkaisussa oli merkityksellistä hallinto- ja rikosprosessin toisistaan poikkeavat todistustaakkasäännöt; verotukseen liittyvässä hallintoprosessissa näyttövelvollisuus on verovelvollisella, mutta rikosprosessissa syyttäjällä. Käräjäoikeus tulkitsi esitettyä näyttöä toisella tavalla kuin mihin todistajana kuultu verotarkastaja oli verotarkastuskertomuksessa päätynyt. Käräjäoikeus katsoi jääneen varteenotettava epäilys siitä, että vastaaja olisi tahallisesti toiminut syytteissä kuvatulla tavalla ja tällä perusteella hylkäsi syytteet. Käräjäoikeudessa todistelutarkoituksessa kuullun vastaajan omalle uskottavalle ja johdonmukaiselle kertomukselle annettiin asiassa merkittävä painoarvo. Tuomio ei ole lainvoimainen.

EDIT 5.7.2017. Helsingin hovioikeus arvioi yhden seikan osalta näyttöä toisin ja muutti tältä osin Hyvinkään käräjäoikeuden tuomiota. Vastaaja tuomittiin perusmuotoisesta veropetoksesta ja kirjanpitorikoksesta sakkorangaistukseen.

Lue lisää verotarkastuskertomuksen merkityksestä rikosasiassa >>

Syyteneuvottelu ja tunnustamisoikeudenkäynti – törkeä laittoman maahantulon järjestäminen

Asianajaja Juha Räihä on vuoden 2017 aikana avustanut useita päämiehiään törkeää laittoman maahantulon järjestämistä koskevissa rikosasioissa. Tyypillisen tekotavan mukaan Venäjällä oleskellut henkilö on järjestänyt ensin henkilöitä vääriä matkustusasiakirjoja käyttäen Venäjälle, josta henkilöt ovat jatkaneet matkaansa Suomeen ja hakeneet maahan saapuessaan turvapaikkaa.

Asianajajan tehtävä ei aina ole pyrkiä syytteet hylkäävään tuomioon, vaan päämiehensä edun kannalta kokonaisuutena arvostellen parhaaseen lopputulokseen. Vuoden 2015 alusta voimaan tulleet rikoslain (673/2014), esitutkintalain (672/2014) ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (670/2014) muutokset sallivat niin kutsutun syyteneuvottelun ja tunnustamisoikeudenkäynnin tietyin poikkeuksin sellaisista rikoksista, joista säädetty ankarin rangaistus on enintään kuusi vuotta vankeutta. Syyteneuvottelu tarkoittaa tiivistetysti, että mikäli vastaaja neuvottelussa syyttäjän kanssa tunnustaa tutkinnallisesti epäselvän ja laajan rikosasian, sitoutuu syyttäjä mm. säästyneiden resurssien johdosta vaatimaan vastaajalle rangaistusta lievennetyllä rangaistusasteikolla.

Syyteneuvotteluita ja tunnustamisoikeudenkäyntejä on käytetty erityisesti laajoissa talousrikosasioissa, joissa on usein käsillä sellaisia vaikeasti selvitettäviä järjestelyitä, joiden tutkimiseen kuluisi huomattavan paljon aikaa ja resursseja. Syyteneuvottelu soveltuu kuitenkin erityisen hyvin myös törkeää laittoman maahantulon järjestämistä koskeviin rikosasioihin. Asianajotoimisto Advoline Oy:n hoidettavana olleissa tapauksissa laittomasti Suomeen järjestettyjä henkilöitä on ollut tavanomaisesti 10-15, josta oikeuskäytännön mukaan seuraisi hieman yli kahden vuoden ehdoton vankeusrangaistus. Syyteneuvottelua ja tunnustamisoikeudenkäyntiä käyttäen tuomio on usein mahdollista saadaan alle kahteen vuoteen vankeutta, jolloin se voidaan tietyin edellytyksin tuomita ehdollisena.

Syyttäjät ovat suhtautuneet syyteneuvottelun käyttämiseen laittoman maahantulon järjestämistä koskevissa asioissa myönteisesti. Näissä asioissa esitutkintamateriaali ja kirjallinen todistelu on usein erittäin laajaa, jolloin säästyneet resurssit ovat huomattavia. Lisäksi rikokset usein tehdään Suomen rajojen ulkopuolella, niissä ei ole asianomistajaa ja niiden selvittäminen perustuu osittain oletuksiin esimerkiksi siitä, että henkilö törkeän tekomuodon käsillä ollessa kuuluu järjestäytyneeseen rikollisryhmään.