Avioehtosopimuksesta ja sen laadinnasta

Avioehtosopimuksella on tärkeä merkitys osituksessa ja selkeällä avioehtosopimuksella voidaan välttyä pitkältä ja kalliilta oikeusprosessilta. Ihmiset ajattelevat helposti naimisiin mennessään, että heidän avioliittonsa ei tule päättymän eroon, ja että avioehtosopimuksella ei siten ole merkitystä. Avioehtosopimusta harkittaessa tulee kuitenkin muistaa, että harvemmin osapuolilla on keskenään ristiriitoja naimisiin mennessään. Valitettavan yleistä kuitenkin on ero aktualisoituessa, että osapuolet ovat riitaantuneet, eikä omaisuuden jaosta pystytä sopimaan. Näissä tilanteissa avioehtosopimus on tärkeässä roolissa selkeyttämässä osapuolten omaisuuden jakoa. On tärkeä ymmärtää, että avioehtosopimuksessa sovitaan avio-oikeuden ulottuvuudesta. Tosiasiassa se on siis sopimus tulevan osituksen pelisäännöistä, jolla ei ole näkyvää merkitystä avioliiton aikana.

Milloin avioehtosopimus kannattaa tehdä?

Avioehtosopimus voidaan tehdä ja sitä voidaan muuttaa missä tahansa vaiheessa ennen ositusperusteen syntymistä. Suositeltavaa kuitenkin on tehdä avioehtosopimus ennen avioliiton solmimista. Avioehtosopimusta tehtäessä on tärkeä noudattaa lain edellyttämiä muotomääräyksiä. Lisäksi avioehtosopimus pitää rekisteröidä, sillä se on avioehtosopimuksen sitovuuden edellytys sekä inter partes että suhteessa kolmanteen. On myös hyvä ymmärtää, että avioehtosopimusta ei tarvitse osituksessa noudattaa, vaan osapuolet voivat keskinäisissä suhteissaan toimittaa osituksen haluamallaan tavalla.

Tarvitaanko avioehtosopimuksen tekemiseen asianajajaa?

Avioehtosopimus kannattaa teettää asianajajalla ja varmistua siitä, että osapuolet ymmärtävät mitä avioehtosopimus käytännössä tarkoittaa. On tärkeää keskustella asianajajan kanssa ja selvittää, että minkä sisältöinen avioehtosopimus halutaan tehtäväksi. Valitettavan yleinen on väärinkäsitys sen suhteen, että avio-oikeuden poistava avioehtosopimus on välttämätön suojaamaan toisen puolison veloilta. Todellisuudessa avio-oikeudella operoidaan kuitenkin ainoastaan netto-omaisuuden puitteissa, joten avioehtosopimuksella ei ole vaikutusta velkavastuuseen osituksessa. On myös valitettavan paljon tilanteita, jossa toiselle osapuolelle tulee osituksen hetkellä yllätyksenä, mitä tietty lauseke avioehtosopimuksessa konkreettisesti tarkoittaa. Avioehtosopimusta ei kannata allekirjoittaa, jos ei täysin ymmärrä sen sisältöä. Jo yhdellä virkkeellä avioehtosopimuksessa voi olla ratkaiseva merkitys osituksessa, ja johtaa jopa siihen, että vähävaraisempi puoliso joutuu maksamaan tasinkoa varakkaammalle puolisolle. Tällöin avioehtosopimus johtaa toisen osapuolen osalta kohtuuttomaan lopputulokseen.

Myös avioliiton päättyessä toisen osapuolen kuolemaan, avio-oikeuden olemassaololla on suuri merkitys. Esimerkiksi tilanteessa, jossa osapuolilla on avio-oikeuden poistava avioehtosopimus, ja osapuolet ovat testamentanneet toisilleen omaisuuttaan ja varakkaampi puoliso kuolee ensin, joutuu eloon jäänyt puoliso maksamaan saamastaan perinnöstä perintöveroa. Jos taas osapuolilla ei olisi avioehtosopimusta ja sama omaisuus siirtyisi eloon jääneelle puolisolle tasinkona, olisi se verovapaata.

Avioehtosopimuksia ja ositusta koskevissa asioissa voi kääntyä Asianajotoimisto Advoline Oy:n asianajaja Susanna Kallaskarin puoleen.

Syyksilukemisesta ja rangaistuslajin valinnasta (törkeä ryöstö)

Asianajaja Tatu Henriksson avusti päämiestään Helsingin käräjäoikeudessa asiassa, jossa syyttäjä vaati rangaistusta törkeästä ryöstöstä, kotirauhan rikkomisesta, kahdesta laittomasta uhkauksesta ja kahdesta ampuma-aserikoksesta. Teonkuvausten mukaisista rikoksista olisi seurannut todennäköisimmin yli kolmen vuoden ehdoton vankeusrangaistus. Syytteisiin vastaamisen ja hyvin valmistellun asiaesittelyn jälkeen käräjätuomari ehdotti neuvotteluita asiassa syyttäjän ja asianomistajan kanssa. Vastaaja ja asianomistaja olivat sopineet asia jo ennen oikeudenkäyntiä. Neuvotteluiden jälkeen syyttäjä luopui ampuma-aserikoksia koskevista syytekohdista ja lievensi törkeää ryöstöä koskevan rangaistusvaatimuksen perusmuotoiseksi ryöstöksi. Vastaaja puolestaan myönsi syyllistyneensä kotirauhan rikkomiseen ja kahteen laittomaan uhkaukseen. Pääkäsittelyssä otettiin näyttö vastaan täten käytännössä ryöstörikoksen osalta.

Käräjäoikeus päätyi hylkäämään syytteen ryöstöstä ja vastaaja tuomittiin myöntämisensä perusteella sakkorangaistukseen. Rangaistusseuraamukseen vaikutti vastaajan myöntäminen ja osapuolten kesken saavutettu sovinto. Epäselvässä asiassa selkeä ja hyvin perusteltu syytteisiin vastaaminen sekä asiaesittely ovat tärkeitä. Ne eivät ole vain pakollisia esivaiheita todistelun vastaanottamiselle. Käsillä olevassa asiassa hyvä valmistautuminen ja merkityksellisiin seikkoihin keskittyminen johti päämiehen kannalta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

Tuomio on lainvoimainen

Yleinen luovutuslaki – Euroopan Unionin kansalaisen luovuttaminen

Asianajaja Tatu Henriksson avusti päämiestään lain rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta (ns. yleinen luovutuslaki) mukaisessa asiassa. Läpikulkumatkalla ollut EU-kansalainen otettiin kiinni Helsinki-Vantaan lentoasemalla Moldovan ns. diffuusiokuulutuksen perusteella. Myöhemmin Moldova vaati kyseistä henkilöä luovutettavaksi Moldovaan. Yleinen luovutuslaki sallii muiden kuin Suomen kansalaisten luovuttamisen tietyin edellytyksin. Myöskään EU:n lainsäädännössä ei seuraa suoranaista estettä luovuttaa toisen maan EU-kansalaista EU:n ulkopuolelle. EU-kansalaisen kotivaltiolle on kuitenkin EUT:n oikeuskäytännössä annettu mahdollisuus eurooppalaisella pidätysmääräyksellä vaatia henkilö luovutettavaksi kotivaltioonsa (ns. Petruhhin tapaus, ECLI:EU:C:2016:630).

Luovuttamisen kieltäminen

Asianajotoimisto Advoline Oy:n asiakas ei ole koskaan käynytkään Moldovassa ja asiaan liittyi lukuisia vähintäänkin arveluttavia yksityiskohtia. Korkein oikeus on antanut lausunnon luovuttamisen edellytyksistä, luovutettavaksi vaaditun vastustaessa luovuttamista. Korkeimmalle oikeudelle toimitettiin laajaa selvitystä Moldovan ihmisoikeustilanteesta, jonka perusteella korkein oikeus lausui, ettei Moldovan luovuttamispyyntöön voida suostua, koska luovuttaminen loukkaisi Euroopan Unioinin perusoikeuskirjan 19 artiklaa (ketään ei saa palauttaa, karkottaa tai luovuttaa sellaiseen maahan, jossa häntä vakavasti uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai halventava rangaistus tai kohtelu) ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa (ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla). Korkein oikeus määräsi päämiehen päästettäväksi heti vapaaksi.