Yleinen luovutuslaki – Euroopan Unionin kansalaisen luovuttaminen

Asianajaja Tatu Henriksson avusti päämiestään lain rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta (ns. yleinen luovutuslaki) mukaisessa asiassa. Läpikulkumatkalla ollut EU-kansalainen otettiin kiinni Helsinki-Vantaan lentoasemalla Moldovan ns. diffuusiokuulutuksen perusteella. Myöhemmin Moldova vaati kyseistä henkilöä luovutettavaksi Moldovaan. Yleinen luovutuslaki sallii muiden kuin Suomen kansalaisten luovuttamisen tietyin edellytyksin. Myöskään EU:n lainsäädännössä ei seuraa suoranaista estettä luovuttaa toisen maan EU-kansalaista EU:n ulkopuolelle. EU-kansalaisen kotivaltiolle on kuitenkin EUT:n oikeuskäytännössä annettu mahdollisuus eurooppalaisella pidätysmääräyksellä vaatia henkilö luovutettavaksi kotivaltioonsa (ns. Petruhhin tapaus, ECLI:EU:C:2016:630).

Luovuttamisen kieltäminen

Asianajotoimisto Advoline Oy:n asiakas ei ole koskaan käynytkään Moldovassa ja asiaan liittyi lukuisia vähintäänkin arveluttavia yksityiskohtia. Korkein oikeus on antanut lausunnon luovuttamisen edellytyksistä, luovutettavaksi vaaditun vastustaessa luovuttamista. Korkeimmalle oikeudelle toimitettiin laajaa selvitystä Moldovan ihmisoikeustilanteesta, jonka perusteella korkein oikeus lausui, ettei Moldovan luovuttamispyyntöön voida suostua, koska luovuttaminen loukkaisi Euroopan Unioinin perusoikeuskirjan 19 artiklaa (ketään ei saa palauttaa, karkottaa tai luovuttaa sellaiseen maahan, jossa häntä vakavasti uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai halventava rangaistus tai kohtelu) ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa (ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla). Korkein oikeus määräsi päämiehen päästettäväksi heti vapaaksi.

Avunanto törkeän rahanpesun yritykseen

Asianajaja Juha Räihä avusti menestyksekkäästi päämiestään Kanta-Hämeen käräjäoikeuden asiassa, joka koski avunantoa törkeän rahanpesun yritykseen. Syytteen mukaan vastaaja avusti päätekijää törkeän rahanpesun yrityksessä suostumalla siihen, että olisi valmis ottamaan vastaan hänen ja päätekijän yhteiseen asuntoon anastetuksi tietämiään tauluja. Rikos jäi syytteen mukaan yritykseksi, koska tauluja ei koskaan onnistuttu toimittamaan.

Syytteen syytteen hylkäämisen perusteista

Puolustuksen lähtökohta oli, ettei perjantaipäivänä annettu suostumus yksinään riitä osoittamaan, että vastaaja olisi ollut vielä taulujen sovitulla toimittamishetkellä sunnuntaina suostuvainen ottamaan taulut vastaan. Tämän lisäksi puolustuksessa vedottiin siihen, ettei vastaaja tosiasiassa ollut tietoinen taulujen alkuperästä, eikä päätekijän väitetystä päärikoksesta, eli törkeästä rahanpesusta. Käräjäoikeus totesi tuomion perusteluissa, ettei vastaaja ollut osoittanut ryhtyneensä mihinkään toimiin suostumuksensa peruuttamisen johdosta. Aktiivisen toiminnan osalta hänen osallisuutensa olisi kuitenkin joka tapauksessa rajoittunut taulujen tuojan sisälle päästämiseen, ja tältä osin hänellä ei todennäköisesti olisi ollut mahdollisuutta toimia toisin. Käräjäoikeus katsoi, ettei tässä tapauksessa aiotun menettelyn voitu katsoa täyttävän avunannon tunnusmerkistöä, joten syyte hylättiin.

Tuomio ei ole lainvoimainen.

Näytön arvioinnista – törkeä veropetos ja törkeä kirjanpitorikos

Asianajaja Tatu Henriksson avusti menestyksekkäästi päämiestään Hyvinkään käräjäoikeudessa törkeää veropetosta ja törkeää kirjanpitorikosta koskevassa asiassa. Syytteiden mukaan vastaaja olisi viennyt kirjanpitoon vääriä ja totuutta vastaamattomia tositteita ja tällä menettelyllä välttänyt arvonlisäveroa ja tuloveroa, sekä vaikeuttanut oikean ja riittävän kuvan saamista yhtiön toiminnasta ja taloudellisesta asemasta.

Näytön arviointia

Syyttäjä ja verottaja katsoivat, että erinäisistä laskujen ja laskuttajayhtiön sinänsä riidattomien epäselvyyksien vuoksi laskujen peruste olisi ollut virheellinen, eikä laskujen mukaisia tuotannontekijöitä oltaisi lainkaan hankittu. Asian ratkaisussa oli merkityksellistä hallinto- ja rikosprosessin toisistaan poikkeavat todistustaakkasäännöt; verotukseen liittyvässä hallintoprosessissa näyttövelvollisuus on verovelvollisella, mutta rikosprosessissa syyttäjällä. Käräjäoikeus tulkitsi esitettyä näyttöä toisella tavalla kuin mihin todistajana kuultu verotarkastaja oli verotarkastuskertomuksessa päätynyt. Käräjäoikeus katsoi jääneen varteenotettava epäilys siitä, että vastaaja olisi tahallisesti toiminut syytteissä kuvatulla tavalla ja tällä perusteella hylkäsi syytteet. Käräjäoikeudessa todistelutarkoituksessa kuullun vastaajan omalle uskottavalle ja johdonmukaiselle kertomukselle annettiin asiassa merkittävä painoarvo. Tuomio ei ole lainvoimainen.

EDIT 5.7.2017. Helsingin hovioikeus arvioi yhden seikan osalta näyttöä toisin ja muutti tältä osin Hyvinkään käräjäoikeuden tuomiota. Vastaaja tuomittiin perusmuotoisesta veropetoksesta ja kirjanpitorikoksesta sakkorangaistukseen.

Lue lisää verotarkastuskertomuksen merkityksestä rikosasiassa >>