Rangaistuksen mittaamisesta huumausainerikoksissa (KKO:2017:9)

Korkein oikeus on antanut merkittävän vahvennetun jaoston ennakkopäätöksen KKO:2017:9 liittyen huumausainerikosten rangaistusten mittaamiseen.

Ennakkopäätöksessä on ollut kysymys amfetamiinista, mutta ratkaisu tulee vaikuttamaan laajemminkin mittaamisratkaisuihin myös muiden huumausaineiden osalta. Ennakkopäätöksen tekstitiivistelmän mukaan: ”A oli tuonut laittomasti maahan 7884 grammaa 38 – 45 -prosenttista amfetamiinia edelleen levittämistä varten. A oli toiminut niin sanottuna kuriirina kuljettamalla saamiensa ohjeiden mukaan palkkiota vastaan huumausaine-erän sisältäneen henkilöauton Virosta Suomeen. Teon kohteena olleen huumausaineen määrän ja laadun lisäksi Korkein oikeus otti huomioon A:n epäitsenäisen ja muita osallisia rajoitetumman aseman huumausaineiden maahantuonnissa ja tuomitsi A:n rangaistukseen, joka oli huomattavasti alempi kuin tällaisen huumausaine-erän laittomasta maahantuonnista olisi muutoin tuomittu.”

Korkein oikeus on perusteluissaan muun ohella todennut:

11. Oikeuskäytännössä rangaistus huumausainerikoksesta määräytyy usein melko kaavamaisesti aineen määrän ja laadun perusteella. Tämä edistää rangaistusten mittaamisessa rangaistuskäytännön yhtenäisyyttä ja ennakoitavuutta. Toisaalta huumausainerikokset ovat kohdistuneet yhä suurempiin määriin huumausainetta ja niiden kohteeksi on tullut lukuisia uusia erittäin vaarallisina pidettäviä huumausaineita. Tämä on yhdessä edellä mainitun kaavamaisen mittaamistavan kanssa johtanut törkeistä huumausainerikoksista tuomittavien rangaistusten kohoamiseen lähelle enimmäisrangaistusta myös sellaisista teoista, jotka eivät tekotavoiltaan ole kaikkein vahingollisimpia, vaarallisimpia ja suurinta syyllisyyttä osoittavia. Ankarimmat rangaistukset eivät siten kohdistu vain kaikkein törkeimpiin huumausainerikoksiin eivätkä tekojen rangaistusarvot ole riittävästi erotettavissa toisistaan. Samalla törkeiden huumausainerikosten rangaistuskäytäntö on erkaantunut muun tyyppisistä rikoksista, joissa on sama rangaistusasteikko.

12. Huumausainerikoksesta tuomittavan rangaistuksen ei tule perustua yksin rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatuun ja määrään, vaan rangaistuksen mittaamisessa on otettava huomioon kaikki rikoslain 6 luvun 4 §:ssä mainitut seikat. Etenkin törkeimmissä huumausainerikoksissa teon rangaistusarvoon vaikuttavat merkittävästi myös muut seikat kuin rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatu ja määrä. Erityisesti laajamittaiseen huumausaineiden laittomaan maahantuontiin osallistuu yleensä useita henkilöitä selvästi erilaisissa tehtävissä. Tehtävän osoittama syyllisyys voi tällöin vaihdella rikokseen osallisten välillä huomattavasti.

Viitatussa rikoslain 6 luvun 4 §:ssä todetaan: ”Rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.” Käytännössä korkeimman oikeuden kannanotto tarkoittaa sitä, että vastaisuudessa alempien oikeusasteiden tulee arvioida tarkemmin tekijöiden syyllisyyttä ja osallisuutta, eikä kaavamaisesti noudattaa ns. taulukkorangaistuksia (mm. Helsingin hovioikeuspiirin laatuhanke 4.12.2006), jotka ovat perustuneet hyvin pitkälle huumausaineiden määrään ja laatuun.

Maksuvälinepetos – väärennetyn lounassetelin käyttäminen

Asianajaja Juha Räihä avusti päämiestään Helsingin hovioikeudessa väärennettyjen lounassetelien käyttämistä koskevassa rikosasiassa. Vastaaja oli ottanut tuttavaltaan rahamääräisen saatavan maksuksi vastaan lounasseteleitä, jotka hänen tietämättään olivat olleet väärennettyjä. Käräjäoikeus tuomitsi päämiehemme maksuvälinepetoksesta sakkorangaistukseen. Helsingin hovioikeus myönsi asiassa jatkokäsittelyluvan.

Rikoslain 37 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan maksuvälinepetoksena pidetään muun ohella tilannetta, jossa maksuvälinettä käytetään muuten ilman laillista oikeutta. Tuomiossaan hovioikeus totesi lain esitöiden (HE 66/1988 ja HE 2/2003) sekä Euroopan unionin asiaa koskevan puitepäätöksen tukevan johtopäätöstä, jonka mukaan lounasseteli on maksuväline ja väärennetyn maksuvälineen käyttö tarkoitettu kriminalisoitavaksi maksuvälinepetoksena.

Hovioikeuden mukaan lain sanamuodon perusteella jää kuitenkin tulkinnanvaraiseksi, onko väärennetyn maksuvälineen käyttö kriminalisoitu nimenomaan maksuvälinepetoksena, vai tulisiko sitä käsitellä väärennystä koskevana rikoksena. Laillisuusperiaatteen mukaan rangaistussäännöstä sovellettaessa ei tuomioistuin saa mennä lain kirjaimen ulkopuolelle eikä täydentää tai korjata lakia analogiapäätelmään turvautumalla. Näin ollen maksuvälinepetoksen kriminalisoinnin ulottaminen myös vääriin maksuvälineisiin ei ollut kohtuudella vastaajan ennakoitavissa, eikä tällainen tulkinta vaikuta olevan sopusoinnussa myöskään tunnusmerkistöstä ilmenevän suojan tarkoituksen kanssa. Näillä perusteilla hovioikeus päätyi hylkäämään syytteen maksuvälinepetoksesta. Lisäksi hovioikeus tuomitsi valtion maksamaan päämiehellemme korvauksia kohtuuttoman pitkäksi venyneen käsittelyajan johdosta.

Tuomio ei ole lainvoimainen. Kysymyksessä on Helsingin hovioikeudelta korostuneesti oikeuskysymystä koskeva kannanotto ja syyttäjällä on vielä tätä kirjoitettaessa varteenotettava mahdollisuus saada valituslupa korkeimmalta oikeudelta.

Syyksilukeminen ja rangaistuksen mittaaminen – törkeä huumausainerikos

Asianajaja Juha Räihä avusti menestyksekkäästi päämiestään Helsingin hovioikeudessa törkeää huumausainerikosta koskevassa asiassa R 15/720. Hovioikeus päätyi alentamaan käräjäoikeuden tuomitsemaa vankeusrangaistusta 7 vuodesta ja 6 kuukaudesta 2 vuoteen ja 6 kuukauteen vankeutta.

Käräjäoikeudessa päämies tuomittiin yhteiseen vankeusrangaistukseen kahdesta törkeästä huumausainerikoksesta, vapaudenriistosta ja laittomasta uhkauksesta. Tuomion pituuteen vaikutti erityisesti toinen syyksiluettu törkeä huumausainerikos, jossa käräjäoikeus katsoi päämiehen yhdessä muiden henkilöiden kanssa yrittäneen hankkia 2,8 kg:n erää ulkomailta Suomeen tuotua heroiinia ja kokaiinia. Tapaus oli poikkeuksellinen, koska suuret heroiinimääriä ovat harvinaisia, eikä heroiinia katukaupassa ole juurikaan tavattu pitkään aikaan, mistä syystä käräjäoikeuden tuomio sai huomiota myös mediassa (http://www.hs.fi/kaupunki/a1424059822822).

Päämies kiisti kaikki syytteet käräjäoikeudessa, mutta hovioikeudelle valitusta laadittaessa päädyttiin tarkan harkinnan jälkeen valittamaan vain heroiinia ja kokaiinia koskevasta syytekohdasta. Tavoitteena oli saada hovioikeuden täysi huomio juuri sen syytekohdan käsittelyyn, josta suurin osa rangaistuksesta muodostui. Tämä puolustuksen linjavalinta osoittautui varsin onnistuneeksi, sillä hovioikeus päätyi ratkaisussaan hylkäämään syytteen ja tällä perusteella mittaamaan rangaistuksen uudelleen. Syytteessä päämiehen oli väitetty olleen eräässä asunnossa etsimässä mainittua huumausaine-erää, mutta hovioikeus katsoi, ettei asiasta ollut esitetty riittävää näyttöä, koska kukaan kanssavastaajista ei hovioikeudessa vahvistanut nähneensä päämiestä tuona päivänä asunnossa. Ainoa käräjäoikeudelle asiasta kertonut henkilö puolestaan oli kyseisenä päivänä pidätetty, eikä hän siten todistetusti voinut kyseisenä päivänä olla asunnolla tekemässä havaintoja päämiehen läsnäolosta. Hovioikeus päätyi täten epäsuorasti hyväksymään myös puolustuksen näkemyksen, ettei näin vakavissa syytteissä pelkille teletunnistetiedoille voida antaa todisteena sellaista näyttöarvoa, että syyksilukevaan tuomioon voidaan yksin tällä perusteella päätyä.