Syyksilukeminen ja rangaistuksen mittaaminen – törkeä huumausainerikos

Asianajaja Juha Räihä avusti menestyksekkäästi päämiestään Helsingin hovioikeudessa törkeää huumausainerikosta koskevassa asiassa R 15/720. Hovioikeus päätyi alentamaan käräjäoikeuden tuomitsemaa vankeusrangaistusta 7 vuodesta ja 6 kuukaudesta 2 vuoteen ja 6 kuukauteen vankeutta.

Käräjäoikeudessa päämies tuomittiin yhteiseen vankeusrangaistukseen kahdesta törkeästä huumausainerikoksesta, vapaudenriistosta ja laittomasta uhkauksesta. Tuomion pituuteen vaikutti erityisesti toinen syyksiluettu törkeä huumausainerikos, jossa käräjäoikeus katsoi päämiehen yhdessä muiden henkilöiden kanssa yrittäneen hankkia 2,8 kg:n erää ulkomailta Suomeen tuotua heroiinia ja kokaiinia. Tapaus oli poikkeuksellinen, koska suuret heroiinimääriä ovat harvinaisia, eikä heroiinia katukaupassa ole juurikaan tavattu pitkään aikaan, mistä syystä käräjäoikeuden tuomio sai huomiota myös mediassa (http://www.hs.fi/kaupunki/a1424059822822).

Päämies kiisti kaikki syytteet käräjäoikeudessa, mutta hovioikeudelle valitusta laadittaessa päädyttiin tarkan harkinnan jälkeen valittamaan vain heroiinia ja kokaiinia koskevasta syytekohdasta. Tavoitteena oli saada hovioikeuden täysi huomio juuri sen syytekohdan käsittelyyn, josta suurin osa rangaistuksesta muodostui. Tämä puolustuksen linjavalinta osoittautui varsin onnistuneeksi, sillä hovioikeus päätyi ratkaisussaan hylkäämään syytteen ja tällä perusteella mittaamaan rangaistuksen uudelleen. Syytteessä päämiehen oli väitetty olleen eräässä asunnossa etsimässä mainittua huumausaine-erää, mutta hovioikeus katsoi, ettei asiasta ollut esitetty riittävää näyttöä, koska kukaan kanssavastaajista ei hovioikeudessa vahvistanut nähneensä päämiestä tuona päivänä asunnossa. Ainoa käräjäoikeudelle asiasta kertonut henkilö puolestaan oli kyseisenä päivänä pidätetty, eikä hän siten todistetusti voinut kyseisenä päivänä olla asunnolla tekemässä havaintoja päämiehen läsnäolosta. Hovioikeus päätyi täten epäsuorasti hyväksymään myös puolustuksen näkemyksen, ettei näin vakavissa syytteissä pelkille teletunnistetiedoille voida antaa todisteena sellaista näyttöarvoa, että syyksilukevaan tuomioon voidaan yksin tällä perusteella päätyä.

Asianajajat palveluksessanne Helsingin Kruununhaassa

Asianajotoimisto Advoline Oy on keskittynyt tarjoamaan oikeudellisia palveluita yksityishenkilöille sekä pienille- ja keskisuurille yrityksille. Vahvoja osaamisalueitamme ovat yhtiö- ja sopimusoikeuden lisäksi riitojen ratkaisu oikeudenkäynneissä ja sovintomenettelyissä sekä insolvenssiasiat, kuten konkurssit ja ulosottomenettelyt. Hoidamme tarvittaessa myös asiakkaittemme saatavien perintää ja avustamme vero-oikeudellisten kysymysten ratkaisussa sekä irtisanomismenettelyiden oikeanlaisessa läpiviennissä.

Toimistomme palvelut käsittävät rikosoikeuteen, riita-asioiden ratkaisuun, työoikeuteen sekä perhe- ja perintöoikeuteen liittyviä toimeksiantoja. Rikosoikeuden alalla avustamme epäiltyjä esitutkinnassa ja myöhemmin asian käsittelyssä oikeudessa. Asianomistajan edusta huolehdimme laatimalla rikosoikeudenäynnin yhteydessä esitettävät korvausvaatimukset sekä avustamme asianomistajaa oikeudenkäynnissä. Yhtiöoikeuden ja tilintarkastuksen vahvan osaamisen ansioista erityisesti talousrikoksiin liittyvät kirjanpito- ja vero-oikeudelliset kysymykset ovat erityisalaamme. Asianajajillamme on vankka kokemus ja osaaminen myös tavanomaiseen rikollisuuteen liittyvien toimeksiantojen hoitamisessa.

Lue lisää >>

Asuntokauppa ja virhevastuu

Asuntokauppalaissa (843/1994) säädellään mm. myydyn asunnon virheistä aiheutuvien kustannusten jakamista ostaja ja myyjän välillä. Lähtökohtaisesti myyjä on vastuussa tietyn ajan kuluessa kaupan teosta ilmenneistä virheistä, vaikka myyjä ei olisi ollut virheellisyydestä edes tietoinen (ns. salainen virhe). Myyjä vastaa tietyin edellytyksin myös taloudellisesta virheestä, eli milloin huoneiston hallintaan ja omistamiseen liittyvät taloudelliset velvoitteet tai vastuut muodostuvat sovittua suuremmiksi. Taloudellinen virhe voi täten tarkoittaa mm. yhtiövastikkeen nousua asunto-osakeyhtiön ryhdyttyä kunnossapitovastuunsa edellyttämiin toimenpiteisiin.

Ostaja ei saa vedota virheeseen, mikäli virheilmoitusta ei ole tehty kohtuullisen ajan kuluessa virheen havaitsemisesta. Virheilmoituksen sisältöön ja tekemisaikaan liittyvien vaatimusten johdosta on suositeltavaa ottaa yhteyttä asuntokauppa-asioihin perehtyneeseen asianajajaan viipymättä. Asuntokauppoihin liittyvät riidat ovat tyypillisiä kotivakuutuksen yhteydessä olevasta oikeusturvavakuutuksesta korvattavia riita-asioita.

Asianajotoimisto Advoline Oy:n asianajajilla on laaja-alaista kokemusta asuntokauppa-asioihin liittyen, myös muiden kuin virhevastuuta koskevien kysymysten osalta.

Jatkokäsittelyluvan myöntämisestä (KKO:2013:101)

Asianajotoimisto Advoline Oy:n lakimies OTM Lari Ruokamo avusti rikosasian vastaajaa korkeimman oikeuden asiassa KKO:2013:101, jossa käräjäoikeus oli tuominnut vastaajan törkeästä rattijuopumuksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta 60 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Vastaaja oli aamuyöllä Helsingissä keskusta-alueella istuessaan henkilöauton matkustajan puoleisella etuistuimella käynnistänyt auton kaksi kertaa, saadakseen ajoneuvoon lämpöä ja radion päälle. Käynnistämisen seurauksena ajoneuvo liikkui käynnistysmoottorin voimalla useita metrejä, ja ainakin jälkimmäisellä kerralla vastaaja piti kädellään kiinni ohjauspyörästä.

Hovioikeuteen toimitetussa valituksessa vaadittiin syytteen hylkäämistä ja toissijaisesti rangaistuksen lieventämistä sakoksi. Koska vastaaja oli tuomittu käräjäoikeudessa alle neljän kuukauden vankeusrangaistukseen, asiassa tarvittiin hovioikeudelta jatkokäsittelylupa (oikeudenkäymiskaari 25a luku 6 §). Hovioikeus ei myöntänyt asiassa jatkokäsittelylupaa ja totesi käräjäoikeuden ratkaisun jäävän pysyväksi. Hovioikeuden päätöksestä valitettiin korkeimpaan oikeuteen ja vaadittiin jatkokäsittelyluvan myöntämistä ja jutun palauttamista hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Koska vastaajan syyksi käräjäoikeudessa luettu menettely poikkesi olennaisesti ajoneuvon tavanomaisesti kuljettamisesta vedottiin korkeimmalle oikeudelle toimitetussa valituksessa mm. siihen, että vastaajan menettelyssä ei ollut kyse lain tarkoittamasta ajoneuvon kuljettamisesta (rikoslaki 23 luku 3 § ja 10 §) tai jos oli, niin ainakaan kuljettaminen ei tapahtunut rattijuopumuksen syyksilukemisen edellyttämällä tavalla tahallisesti. Lisäksi valituksessa vedottiin siihen, että ainakaan vastaajan menettely ei ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, kuten törkeän rattijuopumusrikoksen tunnusmerkistö edellyttää (rikoslaki 23 luku 4 §). Viimesijaisena valitusperusteena vedottiin siihen, että tuomittu ehdoton vankeusrangaistus oli joka tapauksessa liian ankara, kun otettiin huomioon yleinen oikeuskäytäntö, tekijän syyllisyys sekä tekojen vahingollisuus ja vaarallisuus.

Korkein oikeus otti valituksen tutkittavakseen ja palautti jutun takaisin hovioikeuteen. Korkeimman oikeuden päätöksen perusteluiden mukaan hovioikeuden olisi tullut myöntää asiassa jatkokäsittelylupa kaikilla valituksessa esitetyillä perusteilla lukuunottamatta näytön uudelleen arviointia. Kyseessä oli korkeimman oikeuden äänestysratkaisu, jossa enemmistön kanssa erimieltä ollut oikeusneuvos oli eriävästä mielipiteestään huolimatta myös jatkokäsittelyluvan myöntämisen kannalla.