Syyksilukemisesta ja rangaistuslajin valinnasta (törkeä ryöstö)

Asianajaja Tatu Henriksson avusti päämiestään Helsingin käräjäoikeudessa asiassa, jossa syyttäjä vaati rangaistusta törkeästä ryöstöstä, kotirauhan rikkomisesta, kahdesta laittomasta uhkauksesta ja kahdesta ampuma-aserikoksesta. Teonkuvausten mukaisista rikoksista olisi seurannut todennäköisimmin yli kolmen vuoden ehdoton vankeusrangaistus. Syytteisiin vastaamisen ja hyvin valmistellun asiaesittelyn jälkeen käräjätuomari ehdotti neuvotteluita asiassa syyttäjän ja asianomistajan kanssa. Vastaaja ja asianomistaja olivat sopineet asia jo ennen oikeudenkäyntiä. Neuvotteluiden jälkeen syyttäjä luopui ampuma-aserikoksia koskevista syytekohdista ja lievensi törkeää ryöstöä koskevan rangaistusvaatimuksen perusmuotoiseksi ryöstöksi. Vastaaja puolestaan myönsi syyllistyneensä kotirauhan rikkomiseen ja kahteen laittomaan uhkaukseen. Pääkäsittelyssä otettiin näyttö vastaan täten käytännössä ryöstörikoksen osalta.

Käräjäoikeus päätyi hylkäämään syytteen ryöstöstä ja vastaaja tuomittiin myöntämisensä perusteella sakkorangaistukseen. Rangaistusseuraamukseen vaikutti vastaajan myöntäminen ja osapuolten kesken saavutettu sovinto. Epäselvässä asiassa selkeä ja hyvin perusteltu syytteisiin vastaaminen sekä asiaesittely ovat tärkeitä. Ne eivät ole vain pakollisia esivaiheita todistelun vastaanottamiselle. Käsillä olevassa asiassa hyvä valmistautuminen ja merkityksellisiin seikkoihin keskittyminen johti päämiehen kannalta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

Tuomio on lainvoimainen

Yleinen luovutuslaki – Euroopan Unionin kansalaisen luovuttaminen

Asianajaja Tatu Henriksson avusti päämiestään lain rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta (ns. yleinen luovutuslaki) mukaisessa asiassa. Läpikulkumatkalla ollut EU-kansalainen otettiin kiinni Helsinki-Vantaan lentoasemalla Moldovan ns. diffuusiokuulutuksen perusteella. Myöhemmin Moldova vaati kyseistä henkilöä luovutettavaksi Moldovaan. Yleinen luovutuslaki sallii muiden kuin Suomen kansalaisten luovuttamisen tietyin edellytyksin. Myöskään EU:n lainsäädännössä ei seuraa suoranaista estettä luovuttaa toisen maan EU-kansalaista EU:n ulkopuolelle. EU-kansalaisen kotivaltiolle on kuitenkin EUT:n oikeuskäytännössä annettu mahdollisuus eurooppalaisella pidätysmääräyksellä vaatia henkilö luovutettavaksi kotivaltioonsa (ns. Petruhhin tapaus, ECLI:EU:C:2016:630).

Luovuttamisen kieltäminen

Asianajotoimisto Advoline Oy:n asiakas ei ole koskaan käynytkään Moldovassa ja asiaan liittyi lukuisia vähintäänkin arveluttavia yksityiskohtia. Korkein oikeus on antanut lausunnon luovuttamisen edellytyksistä, luovutettavaksi vaaditun vastustaessa luovuttamista. Korkeimmalle oikeudelle toimitettiin laajaa selvitystä Moldovan ihmisoikeustilanteesta, jonka perusteella korkein oikeus lausui, ettei Moldovan luovuttamispyyntöön voida suostua, koska luovuttaminen loukkaisi Euroopan Unioinin perusoikeuskirjan 19 artiklaa (ketään ei saa palauttaa, karkottaa tai luovuttaa sellaiseen maahan, jossa häntä vakavasti uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai halventava rangaistus tai kohtelu) ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa (ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla). Korkein oikeus määräsi päämiehen päästettäväksi heti vapaaksi.

Näytön arvioinnista – törkeä veropetos ja törkeä kirjanpitorikos

Asianajaja Tatu Henriksson avusti menestyksekkäästi päämiestään Hyvinkään käräjäoikeudessa törkeää veropetosta ja törkeää kirjanpitorikosta koskevassa asiassa. Syytteiden mukaan vastaaja olisi viennyt kirjanpitoon vääriä ja totuutta vastaamattomia tositteita ja tällä menettelyllä välttänyt arvonlisäveroa ja tuloveroa, sekä vaikeuttanut oikean ja riittävän kuvan saamista yhtiön toiminnasta ja taloudellisesta asemasta.

Näytön arviointia

Syyttäjä ja verottaja katsoivat, että erinäisistä laskujen ja laskuttajayhtiön sinänsä riidattomien epäselvyyksien vuoksi laskujen peruste olisi ollut virheellinen, eikä laskujen mukaisia tuotannontekijöitä oltaisi lainkaan hankittu. Asian ratkaisussa oli merkityksellistä hallinto- ja rikosprosessin toisistaan poikkeavat todistustaakkasäännöt; verotukseen liittyvässä hallintoprosessissa näyttövelvollisuus on verovelvollisella, mutta rikosprosessissa syyttäjällä. Käräjäoikeus tulkitsi esitettyä näyttöä toisella tavalla kuin mihin todistajana kuultu verotarkastaja oli verotarkastuskertomuksessa päätynyt. Käräjäoikeus katsoi jääneen varteenotettava epäilys siitä, että vastaaja olisi tahallisesti toiminut syytteissä kuvatulla tavalla ja tällä perusteella hylkäsi syytteet. Käräjäoikeudessa todistelutarkoituksessa kuullun vastaajan omalle uskottavalle ja johdonmukaiselle kertomukselle annettiin asiassa merkittävä painoarvo. Tuomio ei ole lainvoimainen.

EDIT 5.7.2017. Helsingin hovioikeus arvioi yhden seikan osalta näyttöä toisin ja muutti tältä osin Hyvinkään käräjäoikeuden tuomiota. Vastaaja tuomittiin perusmuotoisesta veropetoksesta ja kirjanpitorikoksesta sakkorangaistukseen.

Lue lisää verotarkastuskertomuksen merkityksestä rikosasiassa >>