Syyksilukeminen ja rangaistuksen mittaaminen – törkeä huumausainerikos

Asianajaja Juha Räihä avusti menestyksekkäästi päämiestään Helsingin hovioikeudessa törkeää huumausainerikosta koskevassa asiassa R 15/720. Hovioikeus päätyi alentamaan käräjäoikeuden tuomitsemaa vankeusrangaistusta 7 vuodesta ja 6 kuukaudesta 2 vuoteen ja 6 kuukauteen vankeutta.

Käräjäoikeudessa päämies tuomittiin yhteiseen vankeusrangaistukseen kahdesta törkeästä huumausainerikoksesta, vapaudenriistosta ja laittomasta uhkauksesta. Tuomion pituuteen vaikutti erityisesti toinen syyksiluettu törkeä huumausainerikos, jossa käräjäoikeus katsoi päämiehen yhdessä muiden henkilöiden kanssa yrittäneen hankkia 2,8 kg:n erää ulkomailta Suomeen tuotua heroiinia ja kokaiinia. Tapaus oli poikkeuksellinen, koska suuret heroiinimääriä ovat harvinaisia, eikä heroiinia katukaupassa ole juurikaan tavattu pitkään aikaan, mistä syystä käräjäoikeuden tuomio sai huomiota myös mediassa (http://www.hs.fi/kaupunki/a1424059822822).

Päämies kiisti kaikki syytteet käräjäoikeudessa, mutta hovioikeudelle valitusta laadittaessa päädyttiin tarkan harkinnan jälkeen valittamaan vain heroiinia ja kokaiinia koskevasta syytekohdasta. Tavoitteena oli saada hovioikeuden täysi huomio juuri sen syytekohdan käsittelyyn, josta suurin osa rangaistuksesta muodostui. Tämä puolustuksen linjavalinta osoittautui varsin onnistuneeksi, sillä hovioikeus päätyi ratkaisussaan hylkäämään syytteen ja tällä perusteella mittaamaan rangaistuksen uudelleen. Syytteessä päämiehen oli väitetty olleen eräässä asunnossa etsimässä mainittua huumausaine-erää, mutta hovioikeus katsoi, ettei asiasta ollut esitetty riittävää näyttöä, koska kukaan kanssavastaajista ei hovioikeudessa vahvistanut nähneensä päämiestä tuona päivänä asunnossa. Ainoa käräjäoikeudelle asiasta kertonut henkilö puolestaan oli kyseisenä päivänä pidätetty, eikä hän siten todistetusti voinut kyseisenä päivänä olla asunnolla tekemässä havaintoja päämiehen läsnäolosta. Hovioikeus päätyi täten epäsuorasti hyväksymään myös puolustuksen näkemyksen, ettei näin vakavissa syytteissä pelkille teletunnistetiedoille voida antaa todisteena sellaista näyttöarvoa, että syyksilukevaan tuomioon voidaan yksin tällä perusteella päätyä.

Salakuljetus ja törkeä veropetos

Asianajotoimisto Advoline Oy:n asianajaja Juha Räihän avusti menestyksekkääsi vastaajaa ns. laajassa nuuskajutussa Helsingin käräjäoikeudessa, jossa syytteet salakuljetuksesta ja törkeästä veropetoksesta hylättiin.

Asianajotoimisto Advoline Oy:n päämies oli lainannut veljelleen laivayhtiön kanta-asiakaskorttia, jota oli käytetty laivalta tapahtuneiden nuuskaostojen yhteydessä siten, että kortille oli kirjattu ostoina kaikkiaan 2930 rasiaa nuuskaa. Syyttäjä ja tulli asianomistajana katsoivat, että vastaaja olisi korttia lainaamalla osallistunut nuuskan laittomaan maahantuontiin ja tätä kautta salakuljetukseen. Vastaaja rinnastettiin syytteessä päätekijöihin ja varsinaisiin maahantuojiin myös törkeän veropetoksen osalta, kun hänen väitettiin veron välttämistarkoituksessa tuoneen maahan nuuskaa elinkeinotoimintaansa varten.

Vastaaja ei ollut tuonut maahan nuuskaa, eikä saanut kanta-asiakaspisteitä lukuun ottamatta mitään hyötyä toiminnasta. Riidanalaista oli vastaajan tietoisuus ostoista ja mikä hänen hyötynsä asiassa oli ollut. Oikeudenkäynnin kestäessä käytiin laajaa juridista argumentaatiota muun muassa maahantuontiin osallistumisen sisällöstä EU-oikeuden valossa, rikoshyödyn merkityksestä tässä asiassa sekä siitä, missä määrin tekijöiden toiminnan moitittavuutta voidaan rinnastaa toisiinsa. Vastaajan puolesta myös pyydettiin tuomioistuinta pyytämään ennakkoratkaisu EU-tuomioistuimelta siinä tapauksessa, että käräjäoikeus päätyisi katsomaan pelkän kanta-asiakaskortin lainaamisen olevan maahantuontiin osallistumista (Tullikoodeksiin artiklan 202 3-kohdan tulkinta).

Käräjäoikeus katsoi, että lainaamalla kanta-asiakaskorttiaan vastaaja on hyväksynyt tai ainakin suhtautunut välinpitämättömästi mahdollisuuteen, että kortille kirjataan myös laittomia nuuskaostoksia (ns. olosuhdetahallisuus). Kortin luovuttamisen jälkeen vastaajan ei kuitenkaan katsottu voineen vaikuttaa nuuskan ostamiseen laivalta tai nuuskan ilmoittamatta jättämiseen tullille. Vastaajan ei myöskään voitu katsoa olleen tietoinen siitä, että nuuskat tuodaan maahan veroja välttäen. Asian käsittely jatkuu hallinto-oikeudessa, jossa on vielä vireillä tullin jälkikantopäätöksiä koskeva hallintovalitus.

Asuntokauppa ja virhevastuu

Asuntokauppalaissa (843/1994) säädellään mm. myydyn asunnon virheistä aiheutuvien kustannusten jakamista ostaja ja myyjän välillä. Lähtökohtaisesti myyjä on vastuussa tietyn ajan kuluessa kaupan teosta ilmenneistä virheistä, vaikka myyjä ei olisi ollut virheellisyydestä edes tietoinen (ns. salainen virhe). Myyjä vastaa tietyin edellytyksin myös taloudellisesta virheestä, eli milloin huoneiston hallintaan ja omistamiseen liittyvät taloudelliset velvoitteet tai vastuut muodostuvat sovittua suuremmiksi. Taloudellinen virhe voi täten tarkoittaa mm. yhtiövastikkeen nousua asunto-osakeyhtiön ryhdyttyä kunnossapitovastuunsa edellyttämiin toimenpiteisiin.

Ostaja ei saa vedota virheeseen, mikäli virheilmoitusta ei ole tehty kohtuullisen ajan kuluessa virheen havaitsemisesta. Virheilmoituksen sisältöön ja tekemisaikaan liittyvien vaatimusten johdosta on suositeltavaa ottaa yhteyttä asuntokauppa-asioihin perehtyneeseen asianajajaan viipymättä. Asuntokauppoihin liittyvät riidat ovat tyypillisiä kotivakuutuksen yhteydessä olevasta oikeusturvavakuutuksesta korvattavia riita-asioita.

Asianajotoimisto Advoline Oy:n asianajajilla on laaja-alaista kokemusta asuntokauppa-asioihin liittyen, myös muiden kuin virhevastuuta koskevien kysymysten osalta.