Asianajajat palveluksessanne Helsingin Kruununhaassa

Asianajotoimisto Advoline Oy on keskittynyt tarjoamaan oikeudellisia palveluita yksityishenkilöille sekä pienille- ja keskisuurille yrityksille. Vahvoja osaamisalueitamme ovat yhtiö- ja sopimusoikeuden lisäksi riitojen ratkaisu oikeudenkäynneissä ja sovintomenettelyissä sekä insolvenssiasiat, kuten konkurssit ja ulosottomenettelyt. Hoidamme tarvittaessa myös asiakkaittemme saatavien perintää ja avustamme vero-oikeudellisten kysymysten ratkaisussa sekä irtisanomismenettelyiden oikeanlaisessa läpiviennissä.

Toimistomme palvelut käsittävät rikosoikeuteen, riita-asioiden ratkaisuun, työoikeuteen sekä perhe- ja perintöoikeuteen liittyviä toimeksiantoja. Rikosoikeuden alalla avustamme epäiltyjä esitutkinnassa ja myöhemmin asian käsittelyssä oikeudessa. Asianomistajan edusta huolehdimme laatimalla rikosoikeudenäynnin yhteydessä esitettävät korvausvaatimukset sekä avustamme asianomistajaa oikeudenkäynnissä. Yhtiöoikeuden ja tilintarkastuksen vahvan osaamisen ansioista erityisesti talousrikoksiin liittyvät kirjanpito- ja vero-oikeudelliset kysymykset ovat erityisalaamme. Asianajajillamme on vankka kokemus ja osaaminen myös tavanomaiseen rikollisuuteen liittyvien toimeksiantojen hoitamisessa.

Lue lisää >>

Varmista avustajan pätevyys – käytä asianajajaa

Asianajajan muodollisen pätevyyden voi tarkastaa Suomen asianajajaliiton internet-sivuilta osoitteesta http://www.asianajajat.fi/asianajopalvelut/etsi_asianajaja. Asianajotoimisto on velvollinen tarkastamaan myös toimistossa työskentelevien muiden lakimiesten kuin asianajajien ammatillisen pätevyyden.

Hyvä asianajajatapa

“Asianajajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut tehtävät sekä kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa.” Hyvä asianajajatapa velvoittaa niin asianajajia kuin asianajotoimistossa työskenteleviä muita lakimiehiä. Kyseessä ovat eettiset tapaohjeet, joiden noudattamatta jättämisestä voi seurata erottaminen Suomen Asianajajaliitosta.

Asianajaja ja asianajotoimisto – lue lisää >>

Kanssavastaajan kertomuksen näyttöarvosta – törkeä huumausainerikos

Asianajaja Juha Räihä avusti päämiestään laajassa kokaiinin ja hasiksen maahantuontia koskevassa rikosasiassa Hyvinkään käräjäoikeudessa kuluvan vuoden kesäkuussa. Kysymyksessä oli laajaa huumausaineiden maahantuontia koskeva syytekokonaisuus, jossa päämiestä syytettiin 23:sta törkeästä huumausainerikoksesta. Syytteet käsittivät lähinnä huumausaineiden maahantuonnin järjestämistä ja rahoittamista. Yhteensä syyttäjät katsoivat maahantuodun 295kg hasista, 28kg kokaiinia ja2 kg MDMA-jauhetta eli ekstaasia.

Syytteistä myönnettii vain yksi ja kiistettiin 22 syytekohtaa. Kiistettyjen syytteiden osalta puolustus vetosi muun muassa siihen, ettei pelkkä kanssavastaajan kertomus yksin riitä näytöksi syyllisyydestä. Käräjäoikeus hyväksyi näkemyksen suurelta osin ja hylkäsi syytteistä 14. Päämiehen syyksi luettiin kahdeksan syytettä myönnetyn syytekohdan lisäksi. Näiden kahdeksan syytteen kohdalla käräjäoikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että syyttäjät olivat esittäneen sellaista lähinnä teletunnistetiedoista koostuvaa kanssavastaajan kertomusta tukevaa näyttöä, jonka perusteella syytteitä voitiin pitää toteennäytettyinä.

Tuomio ei ole lainvoimainen ja asian käsittely jatkuu hovioikeudessa.

Verotarkastuskertomuksen merkityksestä rikosasiassa

Rikosasiassa syyttäjä on velvollinen näyttämään syyteen toteen, kun taas hallinnollisessa verotusmenettelyssä verovelvollisen tulee näyttää toimineensa lain mukaisesti. Käräjäoikeuksissa verotarkastuskertomus on katsottu liian usein riittäväksi näytöksi vastaajan lainvastaisesta menettelystä, vaikka todistustaakkasäännökset ovat täysin käänteiset. Ongelma aktualisoituu nimenomaan talousrikoksissa, jotka ilmoitetaan poliisille verottajan toimesta.

Korkein oikeus on linjannut ennakkoratkaisussaan KKO 2011:20 seuraavaa:

Korkein oikeus toteaa, että rikosasiassa vastaajalla ei ole velvollisuutta esittää syyttömyyttään tukevaa näyttöä, vaan syyttäjän on näytettävä syyte toteen. Tältä osin rikosasian oikeudenkäynti poikkeaa esimerkiksi hallinnollisesta verotusmenettelystä, jonka osalta laissa on säädetty verotarkastuksen kohteelle velvollisuus esittää selvitystä verotukseensa vaikuttavista seikoista. Esimerkiksi verotettavaa tuloa vähentävien kulujen osalta voidaan rikosasian vastaajan kannalta yleensä pitää riittävänä niin yksityiskohtaista ja uskottavaa väitettä, että syyttäjälle voidaan asettaa velvollisuus osoittaa esimerkiksi vertailutietoja hankkimalla, ettei vastaajan väite pidä paikkansa. Rikosasian käsittely poikkeaa myös suullisen todistelun vastaanottamisen välittömyyttä koskevien säännösten johdosta verotarkastusmenettelystä, jossa hankitaan selvitystä hallinnollisen verotuspäätöksen perusteeksi. Verotarkastuksessa tehtyjä johtopäätöksiä ei siten voida ottaa sellaisinaan rikosasiassa tuomion perusteeksi, vaan tapauskohtaisesti on arvioitava, mikä merkitys verotarkastuksessa esiin tulleille seikoille on näyttöä arvioitaessa annettava. Syyksilukeminen on voitava perustaa rikosoikeudellisiin periaatteisiin ja rikosoikeudenkäynnin menettelytapoihin.

Aika näyttää, kuinka korkeimman oikeuden linjaus otetaan alemmissa oikeusasteissa huomioon. Talousrikoksiin erikoistuneet asianajajat osaavat tuoda syytetyn kannalta merkitykselliset seikat esille jo käräjäoikeudessa ja asianajajan puoleen kannattaakin kääntyä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta enemmiltä ongelmilta vältytään.

Rangaistuksen mittaamisesta huumausainerikoksissa (KKO:2017:9)

Korkein oikeus on antanut merkittävän vahvennetun jaoston ennakkopäätöksen KKO:2017:9 liittyen huumausainerikosten rangaistusten mittaamiseen.

Ennakkopäätöksessä on ollut kysymys amfetamiinista, mutta ratkaisu tulee vaikuttamaan laajemminkin mittaamisratkaisuihin myös muiden huumausaineiden osalta. Ennakkopäätöksen tekstitiivistelmän mukaan: ”A oli tuonut laittomasti maahan 7884 grammaa 38 – 45 -prosenttista amfetamiinia edelleen levittämistä varten. A oli toiminut niin sanottuna kuriirina kuljettamalla saamiensa ohjeiden mukaan palkkiota vastaan huumausaine-erän sisältäneen henkilöauton Virosta Suomeen. Teon kohteena olleen huumausaineen määrän ja laadun lisäksi Korkein oikeus otti huomioon A:n epäitsenäisen ja muita osallisia rajoitetumman aseman huumausaineiden maahantuonnissa ja tuomitsi A:n rangaistukseen, joka oli huomattavasti alempi kuin tällaisen huumausaine-erän laittomasta maahantuonnista olisi muutoin tuomittu.”

Korkein oikeus on perusteluissaan muun ohella todennut:

11. Oikeuskäytännössä rangaistus huumausainerikoksesta määräytyy usein melko kaavamaisesti aineen määrän ja laadun perusteella. Tämä edistää rangaistusten mittaamisessa rangaistuskäytännön yhtenäisyyttä ja ennakoitavuutta. Toisaalta huumausainerikokset ovat kohdistuneet yhä suurempiin määriin huumausainetta ja niiden kohteeksi on tullut lukuisia uusia erittäin vaarallisina pidettäviä huumausaineita. Tämä on yhdessä edellä mainitun kaavamaisen mittaamistavan kanssa johtanut törkeistä huumausainerikoksista tuomittavien rangaistusten kohoamiseen lähelle enimmäisrangaistusta myös sellaisista teoista, jotka eivät tekotavoiltaan ole kaikkein vahingollisimpia, vaarallisimpia ja suurinta syyllisyyttä osoittavia. Ankarimmat rangaistukset eivät siten kohdistu vain kaikkein törkeimpiin huumausainerikoksiin eivätkä tekojen rangaistusarvot ole riittävästi erotettavissa toisistaan. Samalla törkeiden huumausainerikosten rangaistuskäytäntö on erkaantunut muun tyyppisistä rikoksista, joissa on sama rangaistusasteikko.

12. Huumausainerikoksesta tuomittavan rangaistuksen ei tule perustua yksin rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatuun ja määrään, vaan rangaistuksen mittaamisessa on otettava huomioon kaikki rikoslain 6 luvun 4 §:ssä mainitut seikat. Etenkin törkeimmissä huumausainerikoksissa teon rangaistusarvoon vaikuttavat merkittävästi myös muut seikat kuin rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatu ja määrä. Erityisesti laajamittaiseen huumausaineiden laittomaan maahantuontiin osallistuu yleensä useita henkilöitä selvästi erilaisissa tehtävissä. Tehtävän osoittama syyllisyys voi tällöin vaihdella rikokseen osallisten välillä huomattavasti.

Viitatussa rikoslain 6 luvun 4 §:ssä todetaan: ”Rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.” Käytännössä korkeimman oikeuden kannanotto tarkoittaa sitä, että vastaisuudessa alempien oikeusasteiden tulee arvioida tarkemmin tekijöiden syyllisyyttä ja osallisuutta, eikä kaavamaisesti noudattaa ns. taulukkorangaistuksia (mm. Helsingin hovioikeuspiirin laatuhanke 4.12.2006), jotka ovat perustuneet hyvin pitkälle huumausaineiden määrään ja laatuun.